perjantai 10. maaliskuuta 2017

Hiihtolomalla

Ozzyn lähtö särkee vieläkin sydäntäni, en ole vielä valmis menemään lemmikkien hautausmaalle ja muistolehtoon. Toki voin muistella Ozzya ihan kotosallakin ja polttaa kynttilää ynnä muuta. Rakkaat edesmenneet koirani Donna ja Jasso ovat haudattuina meidän perheen muiden koirien kanssa kummieni maille kotikyläni perämetsiin. Ainoa lemmikki, jonka hauta on lähelläni, on Nekku-kissa, jonka uurna on haudattu alppimajan puutarhaan.

Mutta, asiaan. Ozzy nimittäin ei ole ainoa lähtijä viime päiviltä. Alle viikon kuluttua tuli suru-uutinen länsinaapurista, isäni serkku oli nukkunut pois. Eikä kahta ilman kolmatta, tätini perheen halinallekoira, sakemanni Ode, oli pitänyt saatella ikiuneen. Takki tyhjeni nopeasti. Liian monta menetystä niin lyhyessä ajassa.

Ostin taannoin isälleni kukkia synttärilahjaksi

On siis mennyt hetki sumussa. Muutenkin olen huomannut olevani uupunut niin monella tapaa. Onneksi aurinko on alkanut paistaa ja enteillä kevättä, joka väistämättä vie ajatukseni Tampereelle, oi miten kaipaankaan sitä kaupunkia!

Lisääntynyt valo myös innostaa reipastumaan ja raahautumaan ulos. Suksien lisäksi olen ostanut luistimet. Entisen kaunokkini ovat liian pienet ja ne ovat aina puristaneet varpaita tietystä kohtaa. Nyt siis on uudet, ei muuta kun jäälle! Kuulemma Oritkariin on avattu retkiluisteluväylä, joka hiukan houkuttaa, vaikka nyt ei voi. Ei pysty. Nilkkani kun on taas nurin ja teipattu tiukasti pakettiin. Sekä luistimet pitäisi varmaan käydä terottamassa ensin.

Hiihtoloma on mennyt kipeää lasta hoivatessa, Bruce sairastui mahatautiin. Että se siitä sitten, onni onnettomuudessa ettei suunnitelmissa ollut reissua minnekään. Onneksi potilas on parempana ja tänään jopa ulkoiltiin hetki lasten kanssa, tosin Bruce pyrkii jatkuvasti pihalta kadulle, utelias kun on. Ollapa aita ja portti, tai isompi piha jossain hornan kuusessa.

(arvatkaapa muuten kuinka turkasen monta kertaa olen kirjoittanut tämän postauksen uusiksi, puuh)


Yllä viime päivien harrastuksia, mukamas liikuntaa uuden joogamaton ja -remmin voimin, sekä pinkka kirjoja tälle vuodelle, kaksi luettu ja kaksi kesken. Voi olla että lisään pinoon vielä pari opusta, yksi Oksanen olisi paikallaan.



Perään tunnelmia yhdeltä kivalta sunnuntailta, meikäläinen irvistelemässä auringossa, Niiskun poseeraus ja melkein ravitseva aamiainen lehden kanssa. Kevättä ilmassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti