Lumivalkeaa

Olimme ilmeisesti tosi kilttejä, kun pukki toi ihan hirveän monta pakettia. Etenkin Elpu ja Bruce saivat hillittömän kasan lahjoja (itsehän en tietenkään ollut mitenkään syyllinen siihen... *köhköh*), oli vaatteita, leluja, kirjoja, kylpyvaahtoa sun muuta. Kaikki lahjat olivat ihania, myös omani. Sain toivomani turbaanipipon, ear cuff-korun, bluetooth-kaiuttimen, suklaata, vihreitä kuulia, pörrösukat... Ah! Lisäksi sain vielä lupauksen tutkintomaksun suorituksesta, eli vanhempani lupasivat maksaa osan siitä hirviösummasta ja näin tukea opintojani, kun eivät koodauksesta tajua niin mitään.

Elpun kanssa tehtiin aatoksi porkkanalaatikkoa, ipana yllätti jälleen rikkomalla kananmunan ammattilaisen ottein astiaan niin siististi että kipossa ei ollut ensimmäistäkään kuorenpalaa. Ajatelkaa, kolmevuotias osaa rikkoa kananmunia ja tehdä porkkanalaatikkoa. Elpu mittasi kerman ohjeiden mukaan ja sekoitti massaa tottuneesti, sekä murusteli vuohenjuustot mukaan. Olen niin ylpeä!

Uuden vuoden suunnitelmat ovat hieman auki, äitini menee leikkaukseen huomenna ja kotiutunee jo vuoden ensimmäisenä päivänä. Kyseessä on polvenvaihto, eli tekonivelleikkaus. Pelottaa ja ahdistaa, vaikka viime keväänä oli sama operaatio, joka meni hyvin ja tämä tuleva on ihan samanlainen, ellei jopa helpompi. Mutta silti, ymmärrätte varmasti tunteeni.

Meidän joulukuusessa on tänä vuonna taas koristeet puun yläosassa, eräänä päivänä oksille oli ilmestynyt vaippa, käyttäjä viipotti karkuun paljaat kankut vilkkuen ja nauraen ilkikurisesti. 

Muuten elämä on ollut aika pitkälle tavallista puurtamista, lastenhoitoa ja kotijuttuja. Ai niin, tulihan meille etukäteen joululahja, jonka nimesin Hirviöksi. Nimestä huolimatta Hirviö on eloton möhkäle, tarkemmin sanoen 65-tuumainen telkkari, joka kököttää olohuoneessa ja vie hurjasti tilaa tv-tasolta. Vanha töllö meni anopille jatkamaan tehtäviään, se kun ei pitänyt meidän uudesta peltikatosta (luulisin) ja kieltäytyi näyttämästä mitään muuta kuin Ylen kanavia. Anopin luona se käy ja kukkuu niin kuin pitääkin, eli se ei ollut rikki. Hirviö on muuten ihan kiva, mutta vanha telkkari oli esteettisesti parempi, sen reunat kun ovat valkoiset. Kuvaa Hirviöstä ei ole tähän hätään, sillä olohuone on kaaoksen vallassa ja odottaa kauan kaivattua rymsteerausta. Olemme kuulemma menossa Haaparannalle (lue: Ikeaan) loppiaisen tienoilla.

Bruce aloittaa päivähoidon tutulla hoitajalla, eli menee samaan paikkaan kuin Elpu, ensi kuussa. Päivälle tulee mittaa 4h, eli ei turhan pitkää. Elpu menee hoitoon pari tuntia aiemmin ja Bruce tulee lounaalle myöhemmin. Olen luottavaisella mielellä, kun hoitaja on kerta tuttu ja kaiken kaikkiaan hyvä tyyppi. Jospa saisin opiskeltua ja hieman levättyäkin välillä.

Että semmoista. Instaan lisäsin kuvan kirjapinosta, eli opuksista jotka olen lukenut tänä vuonna, tosin yksi jäi kuvasta, kun kyseinen nide on Elvenpathilla lainassa. Taidankin tästä kiivetä yläkertaan ahmimaan Sofi Oksasen Normaa, josko saisin tälle vuodelle täyden kympin luettujen läjään!

Uhhuh ja köh köh

Meillä sairastetaan taas. Elpu ja Bruce ovat flunssassa, joka toivon mukaan alkaa olla paranemaan päin. Väsymys painaa kovasti päälle, yöt ovat olleet todella rikkonaisia ja tuskaisia. Mitään antibiootteja ei ole tarvittu, vaan ollaan selvitty ihan parasetamolilla, Elpu sai eilen annoksen Pronaxenia pahimpaan oloon. Päiväunista voi vain haaveilla, sillä alppimajassa on meneillään putkiremontti, joka loppuu huomenna. Arvatenkaan en uskalla ajaa autoa näin väsyneenä, voisin nukahtaa seisaalleni. Tämä viikko on siis mennyt osaltani pieniä hoitaessa, välillä pyrähtäen ulkona koiranulkoilutuksessa.

Noh, jotain hyvääkin. Eilen siivosin nopeasti vaatehuonetta iltasella ja kävin läpi vaatteitani. Tuli vastaan monta kivaa vaatetta, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet kaapin perukoille. Kovetin sydämeni ja pistin julmasti kasseihin yhden jos toisen kamppeen, ajatuksena laittaa ne HOPE ry:n kautta uusiin koteihin. Aikomuksenani on myös pudottaa painoa jonkin verran, joten luulisi tyhjänä ammottavan vaatekaapin olevan yksi kiva pieni kannustin. Kunhan saan painon sopivaan lukemaan ja pysymään siellä, niin sitten olen shoppailuni ansainnut.

Arvatkaapa missä kävin toissaviikonloppuna? Keikalla! Olin siis yleisössä, en lavalla. Kyseessä oli Jukka Takalon ja Kaarle Viikatteen "Iltamat marraskuussa", tosi hieno ilta! Kotona oli pärjätty hyvin sillä aikaa, joten kai ehkä joskus voisin mennä toistekin omille menoilleni, enkä vaan kököttää kotona 24/7, niin kivaa kuin se onkin. Mutta se ilta, oli kivaa ja sain muistoksi Virallisen keikkajulisteen nimikirjoituksilla. Tässä vielä todistusaineistoa:

"Apua, hullu bändärieukko ahdistelee"

Hey, sister, soul sister

Minä repäisin ja kävin eilen rilluttelemassa, viihteellä, rimpsalla... Eli Elvenpathin ja isosiskonsa seurassa teatterissa ja jytinkijatkoilla parissa pubissa. Näytelmä oli Valheet ja viettelijät, tosi hyvä! Suosittelen etenkin pukudraamojen ystäville.

(kuva: Kaleva.fi)

Teatterista suunnistimme ensin Café Roosteriin hiukopalalle ja myöhemmin Kulumaan hetkeksi. Kotona olin noin kahden aikaan, minua oli kaivattu. Ehkä olisi syytä käydä useammin ihmisten ilmoilla, edellinen kerta oli vappuna 2015 Tähdessä, Viikatetta fanittamassa Elvenpathin erinomaisessa seurassa. Isot kiitokset taas Elvenpath ja isosisko seurasta, otetaanpa uusiksi!

Teatterissa pitäisi käydä useammin, kun kerta kaupungissa on sellainen ja taso on loistava. Eikä teatteri Riokaan ole sen huonompi.

Tämä viikko on mennyt flunssaisena, juuri kun ehdin hieman iloita ettei itselleni napsahtanut syyslomaflunssaa, niin johan alkoi roiskua. Aika helpolla olen onnekseni päässyt, en ole tarvinnut kortisonia tai avaavaa. Jospa tämä menisi pian ohi ja saisin ääneni takaisin, kuulostan ihan kummalliselta.

Huomenna palaan taas opintojen pariin, saas nähdä miten saan jutuista kiinni. While-if on nyt suurin murheeni, ehkä vielä tajuan senkin joskus hamassa lähitulevaisuudessa. 

Äh, nyt voisi mennä nukkumaan että jaksaa palata arkeen ja opintoihin reippaana. Joo, kun saisikin nukkua kokonaisia öitä!

Guka guka

Bruce hihkuu välillä guka guka, perään tätätää. Sitten poika jo viipottaa tiehensä, kiipeämään vaikka sohvapöydälle tai levittämään lelulaatikkoa.

Tämä viikko tuntuu menneen aivan omasta edestään, oli luennot, joista muistan ehkä jotain. Paino sanalla ehkä. Ainakin osasin vastata suhteellisen oikein opettajan ja Inssin kysymyksiin, tosin opettajan kysymykseen vastasin merkonomina, sillä aihe liippasi niin läheltä. Inssi taas kysyi tylysti mikä on boolean ja mikä on string (ei muuten ole alushousut koodaamisessa, vaan merkkijono, nääs). 

Lisäksi olen käynyt lasten kanssa perhekerhossa, jossa Elpu pääsi leipomaan pullaa ja minä sain tsemppausta Brucen syömälakkoon ja rikkonaisiin öihin. Nuo kerhot ovat kyllä ihana henkireikä kotiäidin arjessa, muuten olisin jatkuvasti kotona ja seinät kaatuisivat päälle. Lisäksi lapset saavat ikäistään seuraa, kun tässä lähistöllä ei ole ikätovereita, Elpun ystävä neiti W asuu vanhempiensa kanssa melkein naapurissa, mutta heidän perhettään näemme tosi harvoin, kun arki on melkoista pyöritystä puolin ja toisin. Tänään sentään nähtiin pitkästä aikaa, jee!

Elpu vietti pari päivää läheisessä päiväkodissa kun perhepäivähoitaja oli lomalla, hyvin oli mennyt ja keskiviikkona päiväkodilla oli kiva pihatapahtuma, jossa oli kaikenlaisia leikkipisteitä. Elpu yllätti ja ajeli menemään kolmirattaisella kuin vanha tekijä! Olen niin ylpeä! Elpun pyörä kun on ollut koko kesän tosi vähällä käytöllä, koko ajan on ollut rengas tyhjänä tai muuta remppaa, eli itse pyörällä ei ole ajeltu juuri yhtään ja treenaus oli jäämässä ensi vuoteen. Mutta niinpä se tyttö vaan hetken mietittyään polki ihan itse. Ehkä talvella pitää aloittaa hiihtämisen ja luistelun harjoitteleminen, saas nähdä osaanko enää itsekään. 

Huomenna menen syyslomailemaan lasten kanssa vanhempieni luokse muutamaksi päiväksi. Poden taas kamalaa koti-ikävää ja välillä tunnen kaipausta Manseen. Saakelin Uusi Päivä ja ihanat maisemat! Jospa jaksaisin hieman opiskellakin loisimisen ohessa, ainakin otan läppärin mukaan ja kuuntelen luentoja, tehtäviä ei paljoa tehdä ilman pöytäkoneen koodausohjelmaa, eikä sitä saa läppärille, kun ohjelma vaatii liikaa sen suorituskyvyltä. Noh, ehkä selviän.

Tammikuussa Bruce aloittaa perhepäivähoidon ja minä menen hoitopäivän ajaksi koululle koodaamaan, kotona hairahtuisin kuitenkin ties mihin muuhun, jos siis löydän sieltä itselleni vapaan sopen, en tiedä onko vanhaa kunnon työtilaa enää olemassa. Lisäksi koululle meneminen voi olla piristävääkin, kun pääsen pois kotinurkista ja näen muitakin ihmisiä. En suinkaan halua meikata ja pukeutua muuhunkin kuin verkkareihin tai muuhun lökövaatteeseen, ehen eeeen.... (enpä vissiin)

bool idiootti = true; Console.WriteLine (idiootti);

Arvatkaapa mitä olen viime aikoina miettinyt? Jotkut teistä ehkä huomaavat otsikossa piilevän pienen mukahauskan vitsinpoikasen. Te loput... Ytimekkäästi sanottuna otsikossa koodi, joka kertoo että idiootti on totta. Tervetuloa C# eli C-sharpin pariin. Sitä minä opiskelen monen muun asian lisäksi. Juuri nyt on menossa kurssi aiheesta C# ja olio-ohjelmointi.

Tänään käytiin koko perheen voimin keskustassa, eli Valkeassa ja Hullareilla, Valkeassa oli jonkinlainen lasten lauantai ja molemmat muksut saivat ilmapallot, Elpu vielä leikkitatuoinnin Sokoksella sekä kynsilakkauksen Ombrellinon pisteellä, kun kerta oli lapsille sopivaa myrkytöntä lakkaa. Sitä ehkä saattaa löytyä lahjapaketista tänä jouluna.

Samalla vilkaisin itse Granitin, Tigerin ja Sokoksen sisustuksen tarjontaa. Mitään en ostanu! Mutta Inssipä osti minulle toivomani kuulokkeet Tigerista, kun nykyiset in ear Sennheiserini sattuvat korviin ja päätin kokeilla tuommoista korvakäytävää säästävää mallia. Ei varmaan liene yllätys että inhoan myös korvatulppien käyttöä (paitsi omia valettujani)? Hintaa kuulokkeilla oli 15€, Inssi vähän nyrpisteli nenäänsä niille, mutta kokeiltuaan totesi niiden tuntuvan ihan hyviltä. Nyt tekee mieli lähteä lenkille testaamaan niitä.

Aika päheet

Granitissa oli arvatenkin kaikkea tosi ihanaa, harmi kun en saanut otettua yhtään kuvaa. Brucelle iski väsymys ja kiukku, joten kuljin liikkeessä ipana sylissä. Lisää motivaatiota valmistumiseen, kovemmilla tuloilla on vara ostaa ihania sisustusjuttuja! Sokoksella ehdin napsia muutaman otoksen, kun silmiini osui vaikka mitä ihanaa. Pitäisi joskus tulevaisuudessa mennä täydemmän lompakon kanssa shoppailemaan ihan itsekseni. Se olisikin outoa se. Luultavasti lapset ovat silloin vähän isompia.

Olen myös noin viikon verran tehnyt tuttavuutta uuteen puhelimeeni. Sain etukäteen valmistujaislahjan Inssiltä, joten Samsung sai väistyä Huihain, eli Huawein, tieltä. Tarkemmin kyseessä on Honor 7 Lite, värinä vaalea kulta. Himoitsemaani ruusukultaa ei ollut saatavilla kyseiseen malliin, joten tavalliseen kultaan piti tyytymäni. Lisäksi sain vielä puhelimeen suojakotelon, jonka värin Elpu sai valita ja yllättäen neiti valitsi kirkuvan pinkin. Toisaalta, eipähän mene puhelin ihan heti hukkaan kun kuori loistaa niin sanotusti kirkolta kotiin. Muutenkin olen alkanut suhtautua väreihin jotenkin sallivammin, eivät ne ehkä olekaan ihan kamalia. Mutta ei pelkoa, en ole verhoutumassa sateenkaaren sävyihin ja leopardikuosiin. Mutta ruusukultaisia asusteita hankkisin mielelläni, sekä ehkä jotain mintun sävyssä, vaikka jotain sisustustavaraa. Keltainen on myös löytänyt tiensä mieleeni, sopivassa sävyssä sekin voisi olla kiva.

Alla nopeita räpsyjä Sokoksesta, Huihain kamera vaikuttaa ihan kivalta.

Pelko häviää

Jopa on ollut taas. Opiskelu alkoi ja ensimmäisen luennon jälkeen olen hiukan pyörällä päästäni, ihmekö tuo. Eilinen päivä meni päänsäryn kanssa tapellessa, sekä pohtiessa miksi jotkut asiat vaan ovat tympeämpiä kestää. Miksi joku pettymys nostaa kyyneleet silmiin ja särkee sydäntä, kun taas toiset menevät olankohautuksella? Koin nimittäin sen ensin mainitun ja kuivasin pitkän tovin silmiäni, niistin nenää, sekä piipitin nenäliinaan kuinka paha mieli on, miten harmittaa ja surettaa. Nyt on jo parempi olo ja silmätkin ovat olleet kuivat vuorokauden verran.

Kuitenkin viikko on ollut mukava ja näitä ikävyyksiä on mahtunut kuvioihin vain tuo yksi. Opiskeluista on hyvä fiilis, lasten kanssa menee edelleen hyvin, Bruce on syönyt suhteellisen hyvin verrattuna tavalliseen nälkälakkoonsa. Eilen varsinkin poika söi niin hyvin etten uskaltanut hengittää kunnolla, jospa nuorimies tajuaisi alkaa syödä ihan oikeasti eikä vain roikkuisi rinnalla.

Hullut Päivät ovat tulevalla viikolla todennäköisesti viimeistä kertaa näillä leveysasteilla, joten ehkä sieltä voisi ostaa jotain. Inssille jo vihjaisin, että Escadan Cherry in the air olisi kiva löytää lahjapaketista, kun se joulukin lähestyy kovaa vauhtia. Pitänee tutustua valikoimaan hyvissä ajoin, veikkaan että Vimman ihanat lettikuosiset legginssit jäävät saamatta.

Maanantaina opiskelujen aloitustilaisuudessa oli tuttu kyltti ja pöljähkö ilme. (huomatkaa uusi Cubuksesta ostettu huivi ja sen väri!)

Tänään vietämme Inssin kanssa vuosipäivää, olemme katselleet toisiamme jo kuusi kokonaista vuotta. KUUSI! Miten aika kuluukin niin hirveän nopeasti? Vastahan me tapasimme! 

Elämä on ihanaa, onhan?

Enää viikko opiskelun alkuun, iik ja apua. Jännittää niin vietävästi, ihan kuin olisi menossa isolle keikalle, eli positiivista jännitystä vaan. Ja hiukan paniikkia kylkeen.

Maanantaina vietin yksinhuoltajapäivää, eli Inssi oli myöhään iltaan omilla teillään ja minä kotona lasten kanssa. Päivä meni oikein kivasti, mitä nyt päivällinen oli hiukan liian kauan uunissa kun olin hoitamassa Brucea päiväunille. Onneksi palohälyttimet eivät alkaneet huutaa ja ruoka ei palanut.

Kävin taas kirpparilla ihmettelemässä ja löysin kerrankin itselleni vaatetta, risti seinään!
Farkut kolmella eurolla, kirjoja taas löytyi jopa neljä ja Elpulle talvikengät. Koko läjä maksoi 14€, eli halvalla taas päästiin. (älkää huomatko sotkua kuvissa)

Tänään pakkaan laukut, eli menen pitkän viikonlopun ajaksi käymään lasten ja koiraosaston kanssa vanhemmillani. Bruce huolehti viime yön herätyksistä hiukan liiankin ahkerasti, joten olen ehkä hiukan väsynyt.

Viikonloppuna tuli käveltyä kilometrikaupalla, sunnuntaina tein uuden ennätyksen ja talsin kokonaiset 6 kilometriä hiki päässä ylipukeutumisen vuoksi kertarykäisyllä. Oli mukava huomata että jaksoin ilman hengenahdistusta ja fiilis oli tosi hyvä. Hämäykseksi kuvat ihan eri reissulta, mutta saattepa nähdä meidän silmäpuolen.

Inssi ja lapset ovat jatkossa tulossa mukaan pitkille lenkeille, joten tiedossa koko perheen tekemistä ja ihmettelyä. Oli myös puhetta keskustassa pyörimisestä joku päivä, kun viimeksi siellä ihmetellessä oli tosi kivaa, vaikka Elpun ilmapallo karkasikin ja se harmitti jonkin aikaa. Mutta elämä jatkuu ja tyttö itse tuskin edes muistaa koko palloa. Pitäisi myös käydä Tigerissa ja Granitissa, huomasin molemmissa liikkeissä olevan kivoja säilytysjuttuja sun muuta sälää, jolla voisi hieman piristää tulevaa opiskelusoppeani. Kuten sanottu, kunnollinen työvalaisin olisi nyt ensimmäisenä hankintalistalla. (ja taas jännitys nostaa päätään niin että mahaa vääntää)

Valoa kansalle!

Illat pimenevät, valoa tarvitaan. Enkä nyt aio puhua kynttilöistä, kun niitä ei meillä voi polttaa, vaan ihan tylsästi kattovalaisimesta.

Keittiössämme nimittäin on ongelma. Katosta roikkuu kaksi teräksistä Ikean Foto-valaisinta, jotka ovat "ihan kivat". Ne tulivat talon mukana, ja roikkuvat todella alhaalla, niihin lyö päänsä. Niiden alla oli ennen saarekevaunu, joka on nykyään siirtynyt huoneen keskeltä seinän viereen. Tuskin olemme ihan heti vaihtamassa ikealaisia pois, minulle riittäisi niiden nostaminen ylemmäs (ainakin hetkeksi).

Noh, ei se silti estä minua selaamasta Finnish design shopin sivuja ja haaveilemasta, katsokaa nyt näitä!

Ylävasurilta alkaen; Louis Poulsen - Collage, Muuto - Unfold, Showroom Finland - Pilke 60, Normann Copenhagen - Norm 03 large

Valkoisten kohdalla mietin niiden käytännöllisyyttä, miten tuommoisen voi pitää puhtaana keittiössä? Muuton Unfoldin varjostinosa on kumia, joten luulisin sen kestävän surutta vettä ja tiskiharjaa. Keltainen piristäisi muuten musta-valko-harmaata keittiötä etenkin kaamosaikaan. Haluaisin vaihtaa samalla nykyisen itse ompelemani kapan toiseen, nykyinen on ommeltu Marimekon Omenapuu-kankaasta, seuraajan haluaisin olevan saman lafkan Räsymatto-kuosia.

Vähän epäilen, että uusi valaisin löytyy taas Ikeasta, kun sinne mennään loppuvuodesta.

Tämä PS 2014 on aika hauska ja meillä (kuten varmasti joka puolella) sitä puhutellaan Kuolemantähdeksi (Star Wars!). Toimisiko tuo sitten keittiössä ruokapöydän yläpuolella yleisvalona?

Keittiössä muita valaisimia ei varsinaisesti ole, toki liesituulettimessa on oma lamppunsa, sekä yläkaappien pohjissa on spotteja työvaloina. Haluaisin kääntää ruokapöydän toisin päin, se on nyt pitkä sivu ikkunaan päin ja minä haluaisin kääntää ikkunaan lyhyen sivun. Siten myös välttyisi kolhimasta päätään ihan niin helposti. Lisäksi koitan saada raivattua keittiön tasoja tyhjemmäksi, olen niin täynnä tätä tavaran määrää. Ehkä osasyyllinen on paljon julkisuutta saanut KonMari, jonka menin lukemaan, kun kerta ostinkin sen kirjan. Siitä sain inspistä siivoamiseen ja ajattelen hiukan eri tavalla entiseen verrattuna.

Arvatkaapa muuten kuinka innoissani olen sisustamassa sitä työtilaa? Melkein tässä unohtuu keittiöt tyystin! Pitänee tehdä Polyvoreen kollaaseja.

Kohti ääretöntä ja sen yli

Voi hyvänen aika!
En ole kertonutkaan, että hain piruuttani opiskelemaan vanhaan opinahjooni. Tosin en uudelleen merkonomiksi, vaan aikuiskoulutuksen puolelle ohjelmointiin. Hiukan skeptisellä ennakkoasenteella klikkasin hakemuksen matkaan ja ehdin jo hiukan sysätä asiaa taka-alalle mielessäni.

Mutta niinpä vain tällä viikolla laatikossa minua odotteli kirje ja siinä luki jotain mukavaa. Minut on hyväksytty opiskelemaan! Koulutus alkaa 3.10. infotilaisuudella, samassa paikassa missä olin merkonomin opissa. Jänskää. Tosin kyseessä on verkkokurssi, joten saan olla kotona, eikä Brucea tarvitse tunkea hoitoon näillä näkymin. Sovin Inssin kanssa pyhittäväni illat ja päiväuniajat opiskelulle, pakenen vielä yläkertaan koodaamaan. Virittelen nyt aivojani opiskelemalla ohjelmakieli Pythonia Codecademyn sivuilla. Puhelimessani on jonkunlainen sovellus samasta asiasta, mutta se on mielestäni huono, sillä se kyselee ihan typeriä ja toisaalta, läppärillä on helpompaa koodata kuin pienellä puhelimella.

Nyt on siis aihetta sisustaa yläkerran työnurkkaus viihtyisämmäksi, eilen siirtelin yläkerran aulassa kirjoja hyllystä toiseen. Harmillisesti työnurkkaus on aika pimeä, joten kunnon valaistus olisi sinne enemmän kuin tarpeen. Minulla on aavistus, että tulen istumaan siellä tunnin jos toisenkin ja harmaannutan hiuksiani siinä samalla. Vähän harmittaa, kun ei ole varsinaista tarvetta hankkia vihkoja, kyniä ja muuta sälää, kun opinnot hoidetaan sähköisesti kotoa käsin. Olisi niin hauskaa hypistellä koulutarvikkeita kuten ennen! Kaikkea sitä ihminen syksyisin kaipaakin...

Ehkäpä muutama ideakuva We Heart Itista.

Ilmeisesti muistitaulu, tai mikä onkaan, olisi aika hyvä juttu. Tuollainen ristikko olisi ihana, ainakin Granit myy sellaista ja se on aivan upea. 

Tänään aloitin päivän tekoreippaana ja koiranomistajan ominaisuudessa taapersin karvaisessa seurassa noin viitisen kilometriä. Nyt on juuri parhaat ulkoilukelit, jos minulta kysytään, lämpötila on sopiva (vaikka kesähelteistä pidänkin, mutta lenkillä se on hiukka nou nou), aurinko paistaa paljon eikä astma kiusaa. Olen innostunut pidemmistä lenkeistä, kunhan saan mennä omaa tahtiani ja ihastella maisemia. Kuvittelen nopeuden olevan keskivertoa, en pidä tukka putkella kaahaamisesta kun idea on kävellä ja ulkoiluttaa koiraa. Luonto on nyt ihanan värikäs.

(tähän piti tulla itse ottamani kuva, mutta se ei onnistunutkaan)

Myöhemmin iltapäivällä kävin Elpun ja Elvenpathin kanssa Ideaparkissa kiertelemässä, saldona lommo lompakossa ja kassillinen kivaa, tarkemmin Brucelle body, minulle tuubihuivi, kuorintavoidetta sekä alusvaatteita minulle ja Elpulle. Olen vähän kade, kun Elpu sai ihania My Little Pony-kuosisia alushousuja ja minä vaan tylsiä yksivärisiä. Kelpaisi "Reinkou Päs" minunkin kalsareihini!

Oli mukavaa kierrellä ja hypistellä, shoppailun jälkeen ajeltiin peräkanaa meille kuvaamaan Brucea. Laiska ja köyhä minä kun en ole vienyt pikkumiestä 1v-kuvauksiin, mutta onneksi minulla on lahjakas ystävä, joka tuli apuun. Elvenpath otti ihania kuvia Brucesta meidän pihalla, poika osaa todellakin poseerata! Kiitos vielä Elvenpath tästä päivästä ja erityisesti kuvauksesta! Nyt pitäisi saada jollain ilveellä tilattua itselle samanlainen kuvakansio kuin Elpusta aikanaan ja sitten sukulaisille pahvipohjukkeisia otoksia.

Että tämmöistä tällä kertaa. Aika jännä viikko takana.

Kotona on ihmisen hyvä olla

Meillä on rymsteerattu. Siirsin omin kätösin olohuoneen koirasohvan (eli susiruman kuosioksennuksen, joka on loistava tavaroiden säilytysalusta) alakerran vierashuoneeseen vanhan sänkyni mentyä uuteen kotiin. Tuli tilaa! Nyt sohvan paikalla on Ikeasta ostettu musta keinutuoli (taitaa olla Poäng-sarjaa). Haaveilen edelleen isommasta muutoksesta, mutta jos nyt vaikka saisi tuon nurkan käyttöön. Kiikkustuolissa voisi olla kiva istua lukemassa jotain, kunhan viereen saa lisää valoa ja laskutason. Olohuoneessa meillä on ennestään Ikean Maskros-sarjan jalkalamppu, vastakkaisella seinällä tosin, joka periaatteessa voisi siirtyä. Pientä sivupöytää ei ole, ellen tuunaa yläkerrassa majailevaa vanhaa tv-tasorimpulaa. Homma ei sinänsä olisi iso, siihen vain pitäisi ryhtyä. Helpommin sanottu kuin tehty!

Pihalla kukkii!

Lisäksi muutosta huutaa eteinen. Se vaan ei toimi. Komero on suuri, mutta koko ajan täynnä ja kummasti käytössä olevat lapaset, pipot sun muut jäävät eteisen pienen tason päälle keoksi. Argh! Sentään se Hullareilta ostettu Mazen Crown on saatu seinälle keväällä ja on se edelleen ihana. Haluaisin nyppiä jonkun edellisen asukkaan henkarikoukkuviritykset portaiden pilareista, ne ovat rumat. Kyllä, joku edeltäjämme on keksinyt iskeä henkarikoukkuja portaiden puisiin pilareihin naulakoksi. Korkeus on lapsille sopiva, mutta rumuuden lisäksi ne ovat potentiaalisen vaarallisia, olen nimittäin kerran meinannut kaatua naama edellä niihin ja olisi tullut todella pahaa jälkeä. Lapsille meillä on olemassa ihan oikeakin naulakko, joten sen voisi surutta ottaa käyttöön ja heivata nuo hirvitykset hukkaan. Tarvittaessa voisi ostaa kunnollisia koukkuja tai mitä lie noiden nykyisten tilalle.

Hulluutta lisää viime yön uneni. Kyllä, uni. Olimme ostaneet uuden talon, joka oli ihan hillittömän iso (ainakin se osa minkä muistan nähneeni tirsamaassa ollessani), jossa sitten tiettyjen sukulaisten kanssa purettiin muuttolaatikoita ja rymsteerattiin. Voi kun olisin kykenevä, niin tapetoisin alppimajasta monen monta huonetta! Keittiöön haluaisin aika hurjan mustavalkoisen tapetin, olohuoneeseen harmaan. Ruokasaliin olisi se kimaltava kulta-beige lintutapetti, mutta nykyisin en oikein välitä ruskeasta tai beigestä. Jostain kumman syystä olen ihastunut mustan, valkoisen ja keltaisen yhdistelmään (perversionsa kullakin, vai mitä?). Vaikka suosinkin mustia vaatteita, niin kotini haluan olevan täynnä vaaleutta ja vielä enemmän luonnonvaloa. Tulevat pimeät kuukaudet ovat minulle aina vaikeita ja ahdistaa, kun ihana aurinko menee niin pitkäksi aikaa piiloon. Jos asuisin oikein pohjoisessa, tulisin taatusti hulluksi kaamoksen keskellä, vaikka kauniin karua Lapissa onkin, mutta se pimeys puistattaa jo ajatuksena.

Lenkillä oli paljon lehtiä ja ilmassa syksyinen tuoksu

Kuten kuvasta näkyy, ilmat ovat suosineet ja meidän perhe onkin ollut aika paljon ulkona viikonloppuna, ensin käytiin lauantaina Hupisaarilla perhepäivähoidon tapahtumassa, jossa oli kaikenlaista tekemistä lapsille ja toki ihana luonto ympärillä. Ainolan puisto on niin ihana paikka. Sunnuntaina ajeltiin marjametsään ja poimittiin Elpun kanssa vähän puolukoita, kun perheen miehet keskittyivät marjojen syömiseen ja mättäillä istumiseen. Sieniäkin oli, tosi heikkokuntoisia ja etanoita täynnä. Elpua ei meinannut saada ollenkaan lähtemään, kun neiti halusi vaan poimia niitä puolukoita ja syödä eväitä. Hauskaa kyllä oli. 

Tänään kävin Brucen kanssa "vain äkkiä" kirpparilla Ruskossa, rahaa paloi päälle 30 egeä. Sillä rahalla sain ison kasan vaatteita lapsille ja itselleni kolme kirjaa. 

Brucelle tuommoinen sininen (oikeasti kirkuvan kirkkaan sininen, valaistus vääristää) haalari, kolmet housut, yhdet pitkät kalsarit ja kasa bodyja.

Elpulle farkut ja talveksi karvalakki.

Minulle kirjoja.

Pahoittelen surkeita kuvia, otin äkkiä kännykällä (kuten kaikki tämän postauksen kuvat) ruokasalin lasikantinen pöytä alustana ja se tumma kuvissa on meikäläisen varjo. Valaistus on niin ällö keltainen, että oksat pois. Taitaa vaatia sähkömiehen jos haluaa päästä eroon noista kamalista kattoon upotetuista valaisimen irvikuvista. Sama kirous on olohuoneessa ja eteisessä. Hyh, en ole ikinä pitänyt noista hirvityksistä. Inssille taitaa olla ihan sama, kunhan on valot. Miehet! 

Nyt iltatoimille ja nukkumaan, vanhuksen ruhoa kolottaa ja maha kurnii.

Pikkumies ei ole tikkumies

Viikonloppuna juhlittiin hiukan etuajassa 1-vuotiasta Brucea. Paikalla oli Elvenpath, vanhempani, veljeni avovaimoineen sekä tätini perheineen. Päivä meni seistessä ja illalla koipia särki (ja selkää myös, auts), mutta oli tosi kivaa ja kuulemma tarjoilutkin maistuivat.

Lahjasaalis sisälsi vaatteita, kengät, satukirjan, kaksi kuvakirjaa ja puisen nosturiauton palikoineen. Kyllä kelpaa!

Tänään meidän pikkuinen on sitten vuoden. Se pieni rääpäle, joka haki vauhtia OYSin osasto 55:ltä on nyt hurjan vauhdikas isopienimies, oikea aurinko. Leijonapoika. Sisupussi. Selviytyjä. Meidän ihana hurmuri Bruce.

Onnea siis rakas poikani, kiitos kun saan olla äitisi.

Baana auki, paina kaasua

Kesä alkaa olla ohi. On käyty Ranualla, anopin luona Menomestassa (eli hyvin pienessä maalaistaajamassa jossa ei oikeasti ole kovinkaan eläväinen meininki), Haaparannalla käytiin viime lauantaina ja taas oli niin älyttömän hauskaa. Elpu istui osan Ikean ihmettelyn ajasta kummiensa ostoskärryissä lampaantaljan alla ja luki mainoksia, lauloi omiaan ja kyseli kaikesta. Mitään kovin ihmeellistä ei löytynyt tällä kertaa, sain nyt viimein sen korin mistä olen haaveillut aiemmasta reissusta lähtien. Eli se Risatorp valkoisena.

Kasvihuoneeni on kokenut kesän aikana kovia ja tänään purin sen, eiköhän se pelleily riittänyt tälle vuodelle. Kun meni pieleen, niin meni pieleen. Toki se ei ollut minusta kiinni, vaan säästä, myrsky kun nakkeli sitä pitkin poikin pihaa ja sato meni siinä samalla. Että se siitä. Tälle vuodelle siis.

Tämmöisiä meillä kasvaa kaikesta huolimatta.

Pihaa huomasin miettiväni tänään kun lampsin koiraosaston kanssa iltalenkillä. Meillä kun on suhteellisen pieni piha verrattuna talon kokoon ja aitakin puuttuu. Naapurit ovat ihania ja alue rauhallinen, mutta huomaan usein haaveilevani asuntomyynti-ilmoitusten äärellä. Suurin osa minusta haluaa maalle. Syrjään. Hevonkuuseen (tai aika lähelle sitä). Iso talo hurjan isolla tontilla, hevostalli ja pieni kanala, kasvimaa, leikkimökki. Terassi, jossa voisi istua ilta-auringossa kuuntelemassa tuulen suhinaa puissa ja maistella (alkoholitonta) kuohuvaa... Pieni osa minusta kaipaa suurkaupungin sykettä, kauppoja sekä kahviloita, shoppailun sokerihumalaa ja tyylikästä cityelämää. Ja ennen kuin kukaan teistä siellä ehtii kimpaantua, niin kyllä, tyylikästä elämää voi viettää ihan missä vaan, ei se ole sijainnista kiinni, vaikka tuskin kukaan maatalon emäntä menee aamulypsylle täydessä tällingissä. (ainakin luulisin niin!)

Emme tietääkseni ole muuttamassa (vaikka eräs kohde asuntomyyntisivustolla on enemmän kuin paljon mieleeni), joten alppimaja saa olla kotimme toistaiseksi. Paitsi, jos tulee oikeasti tarve muuttaa pois, kuten paha työttömyys tai muuta kamalaa. Noh, ei maalata piruja seinille. Siivota pitäisi ja rymsteerata, sillä Bruce on keksinyt tuetta seisomisen lisäksi kiipeilyn ja että telkkarissa on johtoja, niistä on kiva vetää, tv-tasolle on tosi hauska kiivetä ja katsoa millaisen slaagin vanhemmat saavatkaan. Minusta nyt olisi "pakottava tarve" vähän siirrellä huonekaluja, harmikseni Inssi ei ole asiasta yhtä innostunut ja hänen mielestään näin on hyvä. Kyse on siis olohuoneesta, joka minun mielestäni vaatii pientä muutosta, tule apuun InnoMarko! (minulla tosin ei ole varaa sisustussuunnittelijaan, joten sori vaan Marko ja muut)

Kai pitäisi alkaa lottoamaan, niin saisin sen unelmieni maalaisunelman ja hevostallit sun muut. Samalla varmaan maagisesti laihdun 20 kiloa, autoni kuluttaa sen jälkeen paljon vähemmän, enkä ole koskaan väsynyt, vai mitä?

Kun hämärtää, muista hengittää.

Ungh. Pitkästä aikaa olen näppiksen ääressä suoltamassa tajunnanvirtaa, pää pursuaa jos jonkinlaisia mietteitä enkä jaksa nyt selostaa ihan jokaista. Uskokaa pois, te ette jaksaisi sitä paatosta.

Otsikko on lainaus Viikatteen levyltä XII Kouvostomolli ja kappaleesta Olen sees. Äitini osti sen minulle, kun loisin kotipuolessa viikon verran jälkikasvun ja koiraosaston kanssa. Nautin jälleen koko olemuksellani, näin rakkaita, söin hyvin ja mietin. Hoidin leikkauksesta toipuvaa äitiäni parhaani mukaan, eli kävin kaupassa, siivosin, ripustin pyykkejä narulle ja sellaista. Sitten sain tuon levyn ja se kappale oli kuin lohdutus.

"Kun hämärtää,

muista hengittää.

Aika kuluu

ja pelko häviää."

Välillä mietin kovin vakavia asioita ja nuo sanat osuivat juuri oikeaan saumaan. Ihan kuin lyriikat olisivat halanneet, silittäneet päätä, kyllä se siitä, kaikki on hyvin ja sinä selviät mistä vaan. Kaikki on hyvin, älkää pelätkö, äitini leikkaus meni hyvin ja kaikki läheiseni ovat hengissä, enkä minäkään ole huonossa kuosissa. Joskus vain ajatukseni kahlaavat kovin syvissä vesissä ja murehdin ties mitä. Se siitä.

Eilen kävimme perheen kesken Ranuan eläinpuistossa ihmettelemässä ja olihan se kiva reissu. Elpu sai nähdä pöllöjä, joita on pitänyt katsella joka ilta samaisen lafkan sivuilta ja Bruce yllätti innostumalla kotieläinpuiston hevosista. Samainen pikkumies on tänään 11 kuukautta "vanha". Kohta vuoden! Apua! Kohta meillä siis juhlitaan yksivuotiasta Brucea, täytyy suunnitella hyvissä ajoin yksityiskohdat kuntoon.

Ensi kuussa on edessä reissu Haaparannalle, taas kerran. En vielä tiedä tarkkaa päivää, ajatus on pikkuveikkani. Arvatenkaan en vastustellut lainkaan, vaan olin jo melkein samalla sekunnilla selaamassa Ikean sivuja kieli pitkällä. Tosin viime aikoina olen miettinyt kulkevatko hinta ja laatu käsi kädessä, onko kalliimpi tuote oikeasti hintansa väärti? En haluaisi maksaa mistään kertakäyttötauhkasta euroakaan, haluan oikeasti kestäviä ja laadukkaita tuotteita. Siksi se kaikkein halvin vaihtoehto on alkanut viime aikoina tuntua vähemmän houkuttelevalta. Niinhän sitä sanotaan, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Mutta edelleen, ovatko ne kalliimmat merkkituotteet oikeasti hyviä? Ainakin omistamani Finlaysonin ja Marimekon lakanat ovat loistokunnossa verraten itseään paljon uudempiin Ikean halvimpiin. Huonommat ovat nyppyjä täynnä ja tuntuvat välillä ikäviltä, "merkilliset" ovat taas kuin uudet, Finlaysoneissa huomasin pari nyppyä ja ne ovat yli 10-vuotiaat. Toisaalta, eräät H&M:n lakanat ovat myös kestäneet erinomaisesti aikaa, eivätkä uusia häpeä. Mahtaako tässä kohtaa materiaali olla se juttu? Ainakin Henkan ja Finskin lakanat ovat puuvillasatiinia, Marimekosta en tiedä (mutta ne ovat jo pelkästään ihanan väriset, punainen pohja ja oranssi Pienet kivet-kuosi). Mene ja tiedä. Mitä mieltä te olette? Millä merkillä/tuotteella on hinta-laatusuhde oikeasti kohdallaan?

Oma huone

Minulla on kriisi. Lapseni, prinsessani, Elpu 3 vuotta on nukkunut yhden yön kokonaisuudessaan omassa huoneessaan. Kaikki meni hyvin, lapsi meni huoneeseen itse, omasta tahdostaan ja vapaaehtoisesti. Nukkui sikeästi aamuun asti, samalla kun itse olin omassa pedissäni stressikertoimien huidellessa jossakin miljoonissa. Eilen illalla Elpu kävi taas kokeilemassa hetken omaa huonettaan, mutta tuli kuitenkin isänsä seurassa nukkumaan omaan sänkyynsä isoon makuuhuoneeseen, ison sängyn viereen. Elpun huoneessa kun on vielä täysi kaaos, se on alkujaan minun työhuoneeni, ompelukammioni ja vierashuone. Töitähän minulla ei ole, ompelen hyvin harvoin ja vieraita kyseisessä huoneessa ei ole nukkunut kovin usein. Päävierashuone meillä on alakerrassa.

Mutta siis. Elpun huone alkaa olla tosiasia. Täytyy remontoida ja rymsteerata. Neiti itse haluaa pinkin huoneen (yllätys!). Nykyinen värimaailma huoneessa on kelta-sininen, eli yksi ja suurin seinä on hurjan ikeasininen ja loput vaaleankeltaisia, sinisen seinän yläosassa on Nalle Puh-boordi, joka kupruilee reunoistaan, eli on huonosti kiinnitetty. Lattia on koivuparkettia ja katto lakattua mäntyä, vino sellainen kun yläkerrassa ollaan.

Ikkunaan tulee Elvenpathin tekemät uniikit vihreäsävyiset pöllöverhot. Matoksi jäänee unelmapehmeä paksu harmaa karvapörrö, siihen voi melkein nukahtaa. Kirjahylly pitänee jättää myös. Eli kaksi työpöytää, ompelukone, saumuri, tietokone, kitaroita, kankaita ja ties mitä muuta saa siirtyä, eli yläkerrassa pitänee riehua enemmän kuin yhden huoneen verran.

Huoneen seinän haluaisin tapetoida, tai edes maalata, en vaan pidä sinisestä. Joku vaaleasävyinen asukilleen sopiva tapetti olisi tosi kiva, vaikka Elpu kuulemma tykkääkin kupruilevasta Nalle Puh-boordista. Itse huolisin tämän Ferm Livingin Hairlequin-tapetin jopa pinkkinä:

(Kuva: Finnish Design Shop)

Saas nähdä mitä pikkuneiti hyväksyy omaan huoneeseensa. Se onkin ihan eri juttu se.

Koti

Olin lasten ja koiraosaston kanssa loisimassa kotikonnuillani. Oli ihana nähdä rakkaita ja vain olla, muhia nostalgialiemessä. Sillä kotona aika hieman pysähtyy. Moni nurkka on aavistuksen rempallaan, kukkapenkissä saattaa havaita pientä villiintymistä, mutta se on ihana paikka kaikkinensa. Sinne on aina hyvä tulla. Viikon aikana kannoin liiteristä saunapuita, heilutin kerran kirvestä samaisia puita pilkkoessa, ulkoilin (tosin Elpu olisi ollut takapihalla koko ajan, varmaan yötkin), söin herkkuruokia (lue: pottumuusia ja mansikkasoppaa), nukuin siskonpedissä lasten kanssa vanhan huoneeni lattialla, kävin isovanhemmillani, saunoin...

Liiterin ovi on vähän maalin tarpeessa

Mansikkasoppaa Tiimarin murokulhosta (tämä on tosin veljeni, omani on kirkuvan pinkki) ja Sorsakosken lusikalla. Kerma puuttuu.

Salaattilounas, paljon avokadoa ja meidän hääjuhliin (eli minun ja Inssin) ostettu lautanen.

Kotona mieleen tulvii aina kasapäin muistoja. Olin 11-vuotias kun vanhempani ostivat talon ja muutimme siihen hieman sen jälkeen kun täytin 12 (eli noin 2kk myöhemmin), talo kun vaati ensin täyden pintaremontin. Muistan siis ensihetket uudessa kodissa aika hyvin, ensin minua hieman suututti muuttaa pois vanhasta rivitalokodista toiselle puolelle kaupunkia täysin uusiin kuvioihin, kun vanhoille kulmille jäi liuta kavereita ja muistoja sitäkin enemmän. Mutta eipä aikaakaan kun tykästyin uuteen kotiin ja sain uusia kavereita sun muuta. Ilma on siellä puhtaampi kuin vanhassa paikassa, eikä teräskeloja kuljettava tavarajuna kolkuttele melkein takapihan poikki (se meteli on muuten ihan järkyttävä). Eivätkä muistot katoa minnekään, ne säilyvät mielessä aina.

Kotona mietiskelin miltä tuntuisi taas asua siellä. Olisiko olo erilainen jos kirjani olisivat taas siinä osoitteessa? Työtä olisi taatusti, kun tosiaan moni nurkka kaipaa maalia ja polttopuut kirvestä aina välillä, pihatöistä puhumattakaan. Enkä ole eroamassa miehestäni jos sitä mietitte, kunhan pohdin olisiko elämä lapsuudenkodissa aikuisena erilaista, etenkin jos vanhemmat jakaisivat kanssani sen huushollin. Haasteensa olisi sielläkin, ihan varmasti.

Äidin ja isän Muru-koira näki jotain

Noh, onneksi kotiin pääsee aina eikä se ole enää satojen kilometrien päässä. Vain tunti ajoa ja perillä ollaan. Silloin kun paha ikävä iskee, otan puhelimen kouraan ja soitan, eli aika usein. Vaikka itse talo onkin minulle rakas, ei se silti ole mitään jos siellä ei ole minulle rakkaita ihmisiä ja eläimiä.

Päivää kuvina

Kuvia! Kyllä! Ainakin muutama aiheesta Phoenixin lauantai ja vähän muutakin.

Tässä tunnelmissa aamulla:

Neljänviljanpuuroa pakastemangolla (ei muuten ole hyvää), sitten pussiverkkareissa ja Merrelleissä lenkille koiraosaston kanssa. Jonka jälkeen autoon ja...

Käytiin Haaparannalla, Ikea vei suurimman määrän euroja. Tutustuttiin myös Rustaan ja tykkäsin, sieltä ostin kaipaamani Ecotoolsit:

Nyt koomaan sohvalla ja lapset ihmettelevät Ikeasta ostettuja leluja. Tiedossa vielä kirjahyllyn kasaaminen ja muuta "kivaa". Itse reissu oli huippu taas kerran, kiitos siitä perheelleni sekä veikalle avokkeineen! Rusta oli kyllä mukava paikka, sinne pitää mennä toistekin ja Ikeaan jäi kovin monta juttua, kun puusilmänä en muka nähnyt niitä. Noh, nyt on kippoa, kuppia, ruukkua, siveltimet, kirjahylly, tauluja ja kasvihuone. Ou jee.