Hyvän päivän päälle nousee eilisen kuu

Huoh.

Eipä Strömsöä näy.

Meille muutti uusi kulkupeli. Uskollinen Volsku sai lähteä ja haikeudella hyvästelin sen Elpun kanssa. Uusi Uljas Musta seisoo nyt autokatoksessa säätä uhmaamassa, takaa voi lukea sanat Volvo ja V50. En ole kovin paljoa tehnyt tuttavuutta tämän uuden kapineen kanssa, kojelauta on outo, samoin polkimet, vaihdekeppi, avain. Virtalukkokin on ihan kummassa paikassa.
Noh, tämä uusi on sentään toiminut moitteetta. Opeliksini hieman koetteli männäviikolla, mutta on taas ajossa.

Mikä sitten vastustaa?
Meillä sairastetaan taas. TAAS. Eikä sen vähempää kuin enterorokkoa, joka ei varsinaisesti ole ihan hirmu hyvä juttu raskaana olevalle. Minä en sairasta. VIELÄ. Mutta Elpu kyllä. Pieni urhea Elpuni. Potilas nukkuu vieressäni, rakkuloita käsissään ja kurkku ilmeisesti kipeänä, sillä ruoka ei maistu. Lastenlääkäri antoi tuomioksi enteron, lääkkeeksi Panadolia tai Disperiniä, kylmää juotavaa ja syötävää, lepoa. Kyllä syö ihmistä katsoa omaa lastaan, joka on kipeänä eikä voikaan puhaltaa pöpöä pois, laittaa laastaria tai antaa parantavaa lääkettä. Voi vain ottaa syliin ja lohduttaa. (kyllä, itkettää ihan helvetisti)

Olen nyt tulilinjalla. Kurkku on kipeä, palelee ja heikottaa. Pessimistinä odotan rakkuloiden saapuvan. Kunpa vain pieni T2 jaksaisi taudin yli, jos sairastun.

Lopuksi vielä valtava osanotto Elvenpathin suureen suruun. Olet ajatuksissa, Hobitti.

Ennen kuin tuuli kääntyy

Yksinhuoltajaviikko lähenee loppuaan, eikä taaskaan mennyt kuten Strömsössä. Maanantaina hain Elpun hoidosta, jolle oli päivän aikana tullut nuha ja lämpöä. Joten Elpu oli seuraavat pari päivää kotona, eilen tauti siirtyi myös minuun ja tässä istun nenäliinavuoren vieressä ja mietin miten hengitetään. Notta bingo.

Tänään Elpu meni hoitoon ja minä saan hetken huilata, tosin kotihommia on piiiitkä lista, joten saa nähdä saanko huilata ensinkään.

Yksinhuoltajaviikko on siis siksi päällä, kun armas aviomieheni otti ja luikki työmatkalle Savoon. Ei siinä mitään, tästä oltaisiin selvitty paljon paremmin, jos olisimme olleet ipanan kanssa terveenä. Mutta hengissä ollaan ja luultavasti siinä tilassa tullaan olemaan jatkossakin.

Onneksi olin niin fiksu kerrankin, että ostin tiistaina useamman päivän ruuat valmiiksi, helpottaa kummasti. Toki kauppa kutsuu sen verran että haen purkit maitoa ja tuoremehua, ynnä muuta pientä. Mutta ne suurimmat murheet on hoidettu, hyvä minä!

Tämä viikko on siis kulunut sairastaessa, on katsottu lastenohjelmia, syöty se mitä on voitu, pelleilty ja pötkötelty. Kyllä vaan lapsen paras paikka sairastaa on äidin kainalo, tämä on huomattu omassa lapsuudessa ja näemmä Elpu jatkaa samaa linjaa. Sehän sopii.

Mutta ihanaa kun on kevät (miinus kura ja katupöly), aurinko paistaa ja lumi sulaa. Kohta on ihana kesä.

You're so sweet

Olen vieläkin ihan pöllyssä lauantaista. Uskomaton ilta.

Viikko on muuten mennyt ihan jees, töissä on käyty ja töitäkin on tehty. Päänsäryt alkavat kiusata kun kevät painaa päälle ja valoa tunkee silmien täydeltä elimistöön. Pää ei vaan tykkää siitä aurinkolaseista huolimatta, joten saan hetken kärsiä ennen kuin totun. Argh.

Mutta ihanaa kun on valoisaa ja aurinko lämmittää kylmästä kankeita luitani. Harmi vaan ettei uskollinen Dick Tracy-poplarini, eli se kirkkaan keltainen takki, mahtunutkaan tänään mukavasti kiinni. Syy voi olla pahemmalta puoliskolta lainatussa paksuhkossa (ja täten hemmetin lämpimässä) neuleessa tai kasvusuuntaisessa vatsanseudussa. Lisäksi lihoin syksyn aikana kun välilevy meni repeämään. Vähän ehkä tympii.

Kyllä. Arvasitte oikein. Elpusta tulee isosisko tulevana syksynä eli paksuna ollaan taas. Viikkoja on kasassa kohta 13, joten Toukka 2 eli T2 on todellakin mukana matkassa. Maanantaina näimme potkijaisen ultrassa ja kaikki oli hyvin, liikettäkin oli yhtä paljon kuin Elpulla aikanaan.

Nyt vain odotetaan millainen kaveri putkahtaa maailmaan ja yritän selvitä näistä vaivoista, kuten ah niin ihanasta pahoinvoinnista. Yäk! Laskettu aika on tarkalleen 20.9. eli vielä on matkaa. Onneksi mitään ei juurikaan tarvitse ostaa, paitsi jos tulokas on poika. Sitten menisi vaatevarasto uusiksi, ei oikein tunnu kivalta ajatukselta pukea poikaa vaaleanpunaisiin kukkahörsötyksiin. Noh, katsotaan mitä ultrassa näkyy aikanaan.

Viikonloppuna olisi taas rallytokoa ja vieraitakin olisi tulossa. Tänään aloitin mörskän siivousta, tosin en jaksanutkaan imuroida. Veto pois ja päässä tuntuu olevan jonkinlainen teräase. Noh, jospa tämä helpottaisi pian, ainakin on mukavampi olla terveenä kuin mahatautisena hourimassa levottomia.

Tälle viikonlopulle toivon kunnon pitkiä yöunia, hyvää ruokaa, laatuaikaa, rentoutumista ja pahoinvoinnittomuutta. Etenkin pikät yhtäjaksoiset yöunet olisivat enemmän kuin ihanat. Viime viikon jäljiltä univelkaa on enemmän kuin aiemmin vaikka monta päivää meni sappinesteenkatkuisessa koomassa, mutta silti. Uni on kyllä ehdottomasti lääke parhaasta päästä.

Revontulimekko päällä tanssii

Ensiksi huonot uutiset.
Isotätini siirtyi sunnuntaina ajasta ikuisuuteen ja se surettaa minua kovasti.

Sekä, meillä sairastettiin lähes koko viime viikko mahatautia. Ensin kaatui Elpu, sitten minä ja lopulta mies. Tauti oli raju ja laihduttava, kuihduttava. Olemme vielä hengissä, luulisin. Laihduin jotain 3-4 kiloa, kouristelin ämpäri sylissä vessassa ja mietin että onpa jollain suuremmalla voimalla aika helvetin sairas huumorintaju.

Sitten ne hyvät.
Rallytoko alkoi kivasti ja Niisku osaa jotain liikkeitä, vielä tarvii treeniä, aika paljon itseasiassa.

Ja sitten se huikea ja uskomaton superhypermegawattiwau. Lauantain ansiosta mietin vähän väliä hallusinoinko koko illan mahataudin jälkimainingeissa, se oli vaan niin huikea.

Oltiin Elvenpathin kanssa rimpsalla, eli viihteellä, katsomassa näitä herroja:

(kuva: soundi.fi)

Eli Kaarle Viikate & Marko Haavisto yhtyeineen sekä lämppärinä El Supernaut! Ja kyllä, fanitan ihan hulluna mr. Viikatetta. Elvenpath aikoi pitää minut kurissa ja nuhteessa, etten joudu putkaan ja saa lähestymiskieltoa kiivettyäni lavalle lähentelemään. Olin kiltisti, minulla on todistajia eikä kaulapantaa, pakkopaitaa tai kuonokoppaa tarvittu, ettäs tiiätte.

Lämppäri ja itse pääesiintyjät olivat todella hyviä, aivan uskomattoman hieno keikka molemmilta. Itsellä sydän meinasi jättää muutaman lyönnin välistä ja veri pakeni päästä, kun Kaarle ilmestyi pariinkin otteeseen lähietäisyydelle ennen keikkaa. Onneksi Elvenpath oli järjissään ja talutti meikäläisen viilentymään ja paikkastrategiamme, eli niin lavan eteen kuin se on säädyllisesti mahdollista ja oikean kaverin eteen, onnistui yli odotusten. Sain nimittäin hetki sitten tietooni Kaarlen vilkuilleen meitä setin aikana ja minä pönttö luulin ettei meihin luotu silmäystäkään! 

Keikan jälkeen alkoi armoton nimmarinmetsästys ja ehkä aavistuksen maanisesti vaanimme uhrejamme mikseripöydän kulmalla. Saatiin nimmarit, yhteiskuvat ja jotain niin uskomatonta, että vieläkin ihmettelen. Meidät kutsuttiin Kaarlen toimesta bäkkärille! Auuuuh! Sielläpä me sitten istuttiin mieslössin keskuudessa puhumassa hauskoja ja hämäriä. (Spedejooga ja Tero mainittu!) Koko ajan mietin onko tämä totta, ollaanko me ihan oikeasti tässä, mun suuri idolini ja päiväuneni istuu muutaman sentin päässä minusta ja jauhaa schaibaa kuin oltaisiin vanhoja tuttuja. Nestemäisistä eväistä kieltäydyimme, kun ollaan absolutisteja, miehille maistui meidänkin edestä, omaa maksaa pakottaa erään putelin volttimäärä (37,5%), varmaan sammuisin pelkästä kyseisen aineen hajusta. Huh.

Yhdessä tuumin siirryimme baarin puolelle, siinä vaiheessa Elvenpath ja El Supernautin tuijottava basisti lähtivät vuoroillaan kotiin. Niinpä hengailin loppuillan Kaarlen ja Antti "Ana" Kukkolan kanssa. Baari oli täynnä jos jonkinlaista timmiä kaunotarta, mutta hobitti ja porukan pömppömahaisin amatsoni pääsivät bäkkärille ja hengailemaan starojen kanssa. Vähän niin kun voisi sanoa että voi hyvänen aika.

Voitte varmaan kuvitella että olen vieläkin ihan pöllyssä ja euforiassa, vaikka surettaakin isotädin poismeno, joka oli odotettavissa, mutta silti.

Valtavan suuret kiitokset siis Elvenpath, Kaarle, Marko, Kepa, Ana ja The Supernaut unohtumattomasta illasta, tämä uusitaan!