Here's to another day closer to death

Olen nyt virallisesti 30-vuotias. Sen kunniaksi olen kuumeen ja kurkkukivun kynsissä. Voi olla angiina. Jee. Eli vietän aikaa enimmäkseen peiton alla ja mietin parempia aikoja. Jospa tämä ei olisi kovin pitkä tauti ja olisin kohta oma itseni.

Kakkua saanen viikonloppuna. Nam. Kunhan leipoisin eka.

Synttärilahjatoiveeni ovat samat kuten joka vuosi, poni, pallomeri ja uusi tatuointi. En luultavasti saa mitään niistä tänäkään vuonna, tsöh. Noh, paras lahja on olla rakkaiden ihmisten sekä eläinten ympäröimä ja suht koht terveenä vielä. Olen minä sentään saanut yhden lahjan, Polar H7-sykevyön Loopin kaveriksi. Ne juttelevat. Ehkä Loop tajuaa miten paljon rehkin kuntosalilla painopinkkojen ääressä, vaikka en heilukaan kuin heinämies. EF Danza oli Loopin mieleen, kun se on tanssillinen tunti, joka tosiaan on yhtä hyppimistä ja heilumista. Mutta katsotaan mitä tämä uusi parivaljakko tuumaa kuntosalihommista, kunhan tästä tervehdyn.

Pitäisiköhän minun nyt kehittää ikäkriisi? Heittää nahkahousut nurkkaan ja pukeutua aikuisemmin? PAH! Ei pelkoa, vain rusetit hiuksissa jätän vähemmälle, muuten jatkan samaan malliin. En tunne kriisiä lainkaan, mikä tässä on ollessa. Toki on hieman jännittynyt olo, kun on taas täyttänyt pyöreitä ja nyt pitäisi alkaa olla aikuinen, mitä se lieneekään. Toisaalta, kun on pienen lapsen äiti, voi joskus heittäytyä ihan kakaraksi.

Ehkä voisin asettaa tavotteita alkavan uuden iällisen vuosikymmenen suhteen. Miten olisi rautainen ja timmi kroppa? Kokonaisvaltainen onni ja hyvinvointi (on muuten ihan helkkarin epämääräinen juttu)? Vakituinen työpaikka? (joo ei ole ei, vielä) Rouvatukka? (NEVER)

Ajattelin pitää juhlavuoden. Olen sen ansainnut.

Seisoo vahvasti jaloillaan

Tätä päivää en uskonut näkeväni, Hel Looks inspiroi minua. Ehkä pitäisi mennä hoitoon.

Minusta on aina ollut semisti hauskaa selata mainittua sivustoa, mutta aika moni niistä asukokonaisuuksista on vähintäänkin kyseenalaisia. Mutta silmiini pisti tänään yksi asia, moni kuvatuista oli hankkinut vaatteensa kirpparilta tai muualta. Eli second handia. Loistavaa, sanon minä. Todellakin haluaisin ostaa enemmän vaaatteita kirpputoreilta, alennusmyynneistä tai ihan vaan tehdä itse (osaaminen on sitten toinen juttu...).

Alennusmyynneistä puheenollen... Kävin Ideaparkissa Elvenpathin ja Elpun kanssa. Oli tosi kivaa, vaikka työvaatteita ei löytynyt (no okei, yksi paita, mutta se ei ollut alessa, joten sinne jäi). Löytyi sen sijaan yksi keikalle sopiva sifonkisäkki, kasa Vareksia (niitä pokkareita) sekä hatut tyttärelle ja äidille. Elpulle kimaltava vaaleanpunainen karvalakki, jossa hyppelee Hello Kitty ja minulle musta leveälierinen huopalätsä. Olen nyt trés chic. Not.

Lisäksi Elpu sai Elvenpathin tekemät mustat villasukat valkoisilla kalloilla (kiitos niistä, ne on niiiiin ihanat!) ja minä ylisiistejä koruja, kuten nallekaulakorun (jonka Elpu nappasi itselleen ja kulki ympäriinsä hyvin tärkeänä hokien "jajje, jajje" eli nalle, nalle). Purrr. Toivottavasti antamastani myöhäisjoululahjasta on iloa, Elvenpath!

Mutta siis. Se Hel Looks. En aio pukeutua pimeässä kirkuviin kasariluomuksiin ja olla vielä pultsarin näköinen variksenpelätin, mutta persoonallisuutta voisin tuoda vaatekaappiinii (no hei, ostin sen hatun ja aion käyttää sitä julkisella paikalla vapaaehtoisesti) ja sen myötä pukeutumiseeni. Aloin pohtia myös omaa tyyliäni ja sen kulmakiviä, osasia ja kaikkea vastaavaa. Niinpä, aion kertoa teille ja katsotaan parin vuoden päästä ovatko ajatukseni samoja...

Vaatekaappini on sekalainen kaaos eri paikoista hankittuja vaatteita, eniten kamppeita taitaa olla Henkalta. Samoin myös koruja olen ostanut sieltä, kun sulovilenisti halvalla sai. Alusvaatteissa luottoliikkeeni on ollut Seppälä, mutta alan liivien suhteen kallistua Changen suuntaan. Merkillä ei minulle ole väliä, jos vaate miellyttää kaikin tavoin. Väreissä musta on suosikkini, kuten arvata saattaa. Eniten käytän farkkuja, jotka tuppaavat olemaan sinisiä. Varsinaisia ikoneja minulla ei ole, toki Tarja Turunen, Dita von Teese ynnä muut ovat tyrmäävän upeita naisia ja tyylissään vertaa vailla, mutta en voi sanoa omaavani varsinaista esikuvaa kuitenkaan. Minua inspiroi kaikki, tv-sarjat, kirjat, musiikki, elokuvat, muut ihmiset, vuodenaika... Joskus minua on tituleerattu kameleontiksi, sillä tyylini vaihtelee laidasta laitaan. Kuitenkaan pinkkiä velourista oloasua en aio laittaa päälleni, en todellakaan. Muutenkin karsastan vaaleanpunaista ja kuuluisaa white trash-suuntaa. Tekorusketus on myös sellainen mitä kavahdan. Hyi. Turkiksia en myöskään laita päälleni vaikka mikä olisi. Tässä kohtaa olen kaksinaismoralisti, sillä käytän nahkaa ja pidän siitä. Turkiksia vastustan epäeettisyyden vuoksi, eläinten olot ovat karmeat ja loppu vielä pahempi, eläin tapetaan vain karvansa vuoksi ja loput syötetään sen lajitovereille. Nahan kohdalla oletettavasti eläin on kasvatettu ruuaksi ja siitä käytetään paljon enemmän ja sen olot ovat ainakin vähän paremmat kuin minkkisupikettuparalla. Tästä aiheesta voisin mouhota koko päivän, mutta hillitsen itseni ja pysyn aiheessa.

Haluaisin ostaa enemmän vaatteita kirpputoreilta ja tehdä itse (vielä jos kankaatkin löytyisi kirpparilta, niin wuhuu), sillä minua sylettää vaatteiden laatu nykyään. Kyllä, olen edelleen käärmeissäni siitä raitapaidasta, mistä kirjoitin aiemmin.

Pukeutumisellani haluan tuoda esiin persoonaani, mieltymyksiäni ilman turhaa ryppyotsaisuutta. Koska minulla on lapsi ja lemmikkejä, täytyy ottaa huomioon materiaalit ja käytännöllisyys. En voisi olla muutenkaan vaatteessa joka ei tunnu hyvältä fyysisesti tai henkisesti. Keikkavaatteissa eivät kaikki säännöt päde, sillä silloin pitää olla näyttävä sopivassa suhteessa ja lavalla on melkein aina helkkarin kuuma, eli hiki tulee väistämättä. En käytä keikkavaatteita töissä, ainakaan kokonaisuuksina. Ulkokuori muuttuu, mutta ihminen siellä sisällä on sama. Tosin lavalla olen paljon räväkämpi ja puheliaampi, mutta se on osa esitystä. Lavallakaan en suostu olemaan missä tahansa.

Työvaatteissa olen konservatiivisempi ja käytän hyvinkin tavallisia vaatteita, eli jätän pääkallot ja nahkahousut kotiin. Niiden paikka ei ole töissä, ainakaan oma työpaikkani ei tunnu niille sopivalta. Ja muutenkin on kiva pukeutua eri tavoin. Hauskaa roolileikkiä tavallaan, töissä olen siisti asiakaspalvelija, lavalla räyhärokkari, kotona farkuissa kulkeva mutsi ja salilla hikoileva pyllerö. Toki olen aina oma itseni, en esitä olevani joku toinen, mutta ulkoasuni viestii varmasti jotain siitä tilanteesta missä olen. Ymmärrätte varmaan mitä haen.

Huh. Onpa tullut tekstiä. Jätetään toisellekin kertaa jotain. Olen nyt niin inspiroitunut, että laittanen asuideoita jonnekin ylös. Jei!

Ei siis Heka!

Oletteko muuten huomanneet blogipostausten otsikoissa jotain jännää? Kyllä, ne ovat useimmiten laulujen sanoja. Pointsit jos tunnistitte biisit ilman googlausta.

Ajatusoksentaminen vaatii tänään tämmöisen postauksen, joten pitäkäähän kiinni.

Ekaksi ärsytys, koti on kuin pommin jäljiltä ja tänään mukamas siivoan (ja kiroilen samalla kuin merimies). Imen sisustuksellista inspiraatiota blogeista ja toivon mukaan saan jotain aikaankin. Meille muutti suunnattoman kaunis musta keinutuoli anoppilasta, se majailee yläaulassa ja on vissiin aika vanha, sekä vaatii hieman liimaa. Lisäksi ostin Sen Hyllyn, eli String Pocketin valkoisena. Joululahja minulta minulle, tai jotain.

Ilman maalia ja tapettia ei tästä mörskästä tietenkään saa julkaisukelpoisen kaunista, mutta jos pieni raivosiivoaminen auttaisi pahimpaan kaaokseen. Yläkertaan pitäisi tehdä useamman toiminnon yhdistävä tila ja parista huoneesta voisi raivata vaatekaaosta. Yläkerralla ei sinänsä ole kiire, koska siellä ei paljoakaan oleilla tällä hetkellä, joten sen kanssa voi edetä hyvinkin rauhallisesti. Mutta ne vaatevuoret...

Niistä poikii seuraava ärsytys, joka tavallaan liittyy ensimmäiseen. Eli ne helkkarin vaatekasat, jotka vaan ovat ja kasvavat, mutta kuitenkin vaatehuoneessa on samanlainen maailmanlopunmeininki kuin muualla. ARGH! Eli ei riitä pelkkä vaatevuorten läpikäyminen, vaan myös vaatehuoneessa täytyy tehdä "jotain". Huokaan jo etukäteen erittäin raskaasti. Siihen urakkaan tarvitaan aimo annos sopivaa kiukkua, fiilistä ja paljon hyvää musiikkia. Olen myös tutustunut kapselivaatekkaappiajatteluun, kerron siitä kohta.

Joudun myös hieman syömään sanojani. En aio alkaa laihdutuskuurille, vaikka kilojen karistaminen tekisi taatusti hyvää. Mielummin pyrin syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän. Kun kerta ranteessa kiikkuu se aktiivisuusranneke. Pakko tehdä jotain että selkä pysyy kunnossa (kuten loputkin tästä ruhosta) ja näytän joku kaunis päivä helvetin hyvältä. Mutta en todellakaan ala millekään kuurille! Ei siis tätä, jos vaan mahdollista:

Huh. Jospa siirryttäisiin mukavampiin asioihin? Aloitetaan vaikka siitä kapselivaatekaapista. Sama ajatus kuin 33-haasteessa, eli käytössä vain rajattu määrä vaatteita, jolla mennään tietty aika. Siihen ei lasketa urheiluvaatteita, alusasuja eikä sukkia tai kotiverkkareita. Itse en myöskään laskisi keikkavaatteita, kun ne ovat sen verran omanlaisiaan. Ajatus on aika hauska, auttaisko se oman vaatekaaoksen hallinnassa? Ainakin voisi taas käydä läpi niitä kamppeita ja jatkossa olla hyvinkin kriittinen siitä mitä tarvitsee. Ostin muuten uusia vaatteita alennusmyynneistä ja luultavasti ostan lisää... Anteeksi pankkitilini.

Siitäpä päästään tämän vuoden tavoitteeseeni, en nimittäin aio ostaa yhtäkään täysihintaista vaatetta vaatekaupoista. Ostan tarvittaessa kirpparilta, alennusmyynneistä sun muista, mutta ei ilman huutavaa tarvetta yhtäkään normaalihintaista uutta vaatetta! (huomenna aleshoppailemaan Elvenpathin kanssa Ideaparkkiin, anteeksi jälleen pankkitilini)

Voisinpa siis paneutua joku sopiva hetki lähitulevaisuudessa vaatekaappiini ja miettiä tuota kapselihommaa. Se voisi olla hyvä apu kaaoksen selvittämisessä.

Miten on, teittekö lupauksia alkaneelle vuodelle?