Riivinrauta, riivinrauta ja kahvi oli kylmää, jumankauta!

Huoh, koulu alkoi, mutta enpä ole laitoksessa käynyt ihmettelemässä ja kohta on elokuu lusittu! Voi itku. Noh, ehkä saan anteeksi edes vähän kun on tullut synnytettyä ja tulos tuhisee lähietäisyydellä. Huomenna on jälkitarkastus, eli lääkärin ronkittavaksi, onneksi tuo on viimeinen kerta hetkeen sitä kiusaamista.

Ilmeisesti olen laihtunut, kun vasta ostamani housut putoavat vallan päältä! Tai sitten ostin liian isot housut... Hah.

Alkava syksy mietityttää, haluaisin palata rakkaan harrastuksen, ratsastuksen, pariin. Tatamille minua ei kuulemma päästetä, äiti jopa vannoi raahaavansa minut korkeimman omakätisesti niskaperseotteella pois jos uskaltaudun palaamaan tatamille mäiskimään. Myönnetään, aikani on ehkä ohitse, kun olkapäät ja nilkat ovat kaput ja selkäkin on kokenut kovia. Muistiini on jäänyt merkintä monesta tuskaisesta hetkestä ja liimasiteestä, etenkin oikean olkapään särkyminen ja selän välilevyjen pullistumat ovat sellaisia mitä en enää ikipäivänä halua kokea uudelleen. Ratsastushan on hyvä laji selälle ja koko korsetille, eikä satu nilkkoihin, toisin kuin vaikka juokseminen. Rakas rämänilkkani piti taas sellaista ääntä vaunulenkillä että oksat pois.

Noh, mietitään. Ainakin ipanan kanssa tulen käymään Esikkokerhossa, jota pidetään peräti 200 metrin päässä ja toivon mukaan tarjoaa vertaistukea ja henkireiän. Nimikin jo sanoo, että kyseessä on ensimmäisen lapsensa saaneiden kerho, jonne saa vapaasti raahautua kahvittelemaan muiden vanhempien kanssa. Apua, taas näitä vauvajuttuja! Pahoittelen, rakkaat lukijani, ymmärtänette että päivistäni valtaosa menee vaippoja vaihdellessa ja pieni kuusikiloinen rääpäle sylissä, joten väkisinkin aihe tunkee tännekin, lupaan pyhästi jättää kertomatta mitä niistä vaipoista löytyy milloinkin.

Take me out

Niin ihanaa kun elämä kotona vaaleanpunaisessa pumpulissa onkaan, täytyy joskus päästä postilaatikkoa ja lähikauppaa kauemmas. Joten armas aviomieheni yllätti ja vei meikäläisen hankkimaan sokerihumalaa Zeppeliiniin, jee jee.

Rahaa paloi rapiat neljäkymppiä ja sillä sai melko hyvän läjän kamaa! Ostoksista ei tietenkään ole kuvia, kun kamerasta on akku loppu ja olen surkea kuvaaja, pahoitteluni.

JC:stä ostin uudet farkut ja pari paitaa, Seppälästä legginssit (joissa näytän ihan tolkuttoman tyhmältä), alusvaatteita (piti ostaa pienempiä, voi moro) ja housut. Henkalta olisin halunnut eräät toiset legginssit, mutta nepäs oli loppu, yyyy. Ei kauheasti houkuta tilata niitä, verkkokaupan postikulut ovat mielestäni ihan törkeät.

Jälkikasvukin jaksoi hienosti istua kaukalossaan koko rumban ajan, yleensä jossain vaiheessa alkaa kitinä kun tyttö ei tykkää yhtään olla köytettynä turvakaukaloon. Tuttiahan ei voi syödä, se pitää sylkeä pois! Phyi!

Seppälään jäi muuten vielä yksi paita jota himoitsen. Inssi ei oikein lämmennyt sille, mutta siltä ei kysytä. Kyllä tämän ikäinen voi vielä käyttää heppapaitoja!

Tänään on yleisen hästäämisen lisäksi käyty tsekkaamassa pari autoliikettä, nykyiset kiesimme ovat mahdollisesti lähdössä pois yhden tilaihmeen tieltä. Nykyään meillä siis asustelee VW Bora ja Opel Vectra, eli Volsku ja Vekkuli. Molemmat ovat hyviä pirssejä, imaisevat sisuksiinsa hyvän läjän tavaraa, mutta eivät ihan niin paljoa kun tarvisi, lisäksi Vekkulissa ei ole ilmastointia. Joten, nyt olen myöntynyt tila-autoon, tai ainakin julmetun isoon farmariin/maasturiin. Mutta mitään bussia tai kirahvinkuljetusvälinettä muistuttavaa ylikasvanutta koppimopoa en meille huoli!

Lisäksi Haltijapolun Elvenpath kävi kylässä ja toi ipanalle tullessaan Ainun ensipupun, sekä itse tekemänsä villasukat (mustat valkoisilla kalloilla, tiätty!) ja lepakko- eli batmobilen. Kiitokset vierailusta ja ihanista jutuista, kyllä Toukan nyt kelpaa kun on kunnon iso unikaveri ja viimesen päälle päheät sukat sekä mobile, eipä ole joka kersalla!