Pipiaijai

Kotona taas. Tampereella oli sairaan hauskaa alusta loppuun, iso kiitos veikalle ja kälylle! Sain paljon ihania muistoja ja valitettavasti myös jotain muutakin... Herkille varoitus, voipi tulla huono olo:

Se huulikoru epäonnistui. Minun tuurillani kävi erittäin epätodennäköinen ja harvinainen astetta huonompi munkki. Nimittäin, lävistettäessä neula oli puhkaissut huuleni sisältä verisuonen joka tietty alkoi vuotaa ja koko roska tulehtui, huulen sisäpintaan tuli kaunis ärhäkänsävyinen kuvio sen merkiksi. Kärvistelin tiistaihin asti, lopulta olin nimittäin niin kipeä, etten voinut pitää suuta kunnolla kiinni ja puhe oli sen mukaista sössötystä, enkä oikein saanut nukuttua. Joten äkkiä paikalliseen lävistysliikkeeseen, kun maanantaina kotiuduin veikan kanssa iltasella, ja siellä koru otettiin pois. Sattui muuten ihan julmetusti. Nyt olen sitten ilman korua ja odottelen että huuli paranee, sitten menen uudelle yritykselle. Siihen tosin menee useita viikkoja ja lompakko määrää lopulta ajankohdan.

Nyt olen vielä saanut riesakseni oirehtivan flunssan, TAAS! Ei voi olla totta! Perjantaina olisi bänditreenit ja minähän menen niihin vaikka pää kainalossa, tosin jos ääni menee niin se siitä. Kele.

Phoenix ei halua sairastaa. Ei haluuu.

Tuiks!

Terveisiä Pariisistani, eli Tampereelta. Huomenna hyppään veikan kanssa junaan ja puksuttelen takaisin kotikonnuille. Viikonloppu on ollut ihana, antoisa ja oikein balsamia sielulle. Kunpa voisin muuttaa tänne takaisin pysyvästi ja nauttia elämästä tamperelaisena. Jos pystyisin, liukenisin Tammerkoskeen jotta voisin olla yhtä rakastamani kaupungin kanssa.

Ostin uudet korvikset ja ihanan niittihiuspannan sekä kohtasin neulakammoni ja kävin festarialueella ottamassa lävistyksen. Nyt alahuultani koristaa perinteinen labret. Totta kai huulta aristaa ja kiristelen turpaani minkä ehdin. Tästä korusta olen haaveillut 12 vuotta. Tekeminen sattui aika tavalla ja tuskin menisin ihan heti uusintakierrokselle, ottaen huomioon että poen kovaa neulakammoa. Nenääni lävistyksiä ei saa tehdä, koska riesanani ovat nenäverenvuodot ja septumia varten olevaa paikkaa (rustoa?) ei käytännössä ole. Joskus nenän lävistäminen on houkuttanut, mutta pelkään juurikin tuota verenvuotoa, joten jätän ne hommat muille. Nenästäni vuotaa siis hyvin herkästi verta ja sitä tulee kerrallaan paljon, joten en halua ehdoin tahdoin kiusata itseäni.

Totta kai haluaisin vielä lävistää poskeni, napani ja ylähuuleni. Silmienvälikään ei tunnu hassummalta ajatukselta, mutta fysiikkani taitaa tulla vastaan, ei ole tarpeeksi löysää nahkaa. Olen siis ilman. Muutenkin suun alueen lävistyksiä pitää miettiä kaksi kertaa, kun turvonneella naamalla on vaikea laulaa. Siksi tässä huulikorussa on tappi ja sijoitettu toivon mukaan niin, ettei se hankaa mikkiin. Mutta jos yhteiselo Beyerdynamicin ja labretin välillä ei suju, niin labret saa lähteä ja pysyä poissa.

Nyt nukkumaan, edessä pakkaamista ja junamatka. Kauniita unia kaikki ja mukavaa alkavaa viikkoa!

Ja huuleni punatkaa

Hei mussukat ja terveisiä sohvalta! Tänään on taas koulupäivä ja perjantaina suuntana ihana Tampere, lähden veljeni ja kälyni kanssa minilomalle ja veikka tahtoo tietty chilifestareille polttamaan suunsa. En malta odottaa! Inssi saa olla viikonlopun elukoiden kanssa ja minä hankin itselleni sokerihumalan rakkaasta Mansestani.

Tänään on tiedossa kirjanpitoa, hotsitus ei ole suuren suuri. Koululaukkuni sai uuden asukkaan kun kävin toissapäivänä Stadiumissa Inssin kanssa ja kotiutin sieltä mustan juomapullon. Olen nääs kironnut aikaisempien panttipullojen kanssa, kun ne saattavat muhitella melkoista pöpömäärää jos niitä ei pese ja panttipulloahan ei kannata laittaa tiskikoneeseen. Mutta nyt omistan konepestävän putelin, joka saa kostuttaa aavikkokurkkuani (tarjolla oli sivustakin täytettävä oranssi puteli, mutta otin karvalakkimallin) koulussa, kaupungilla, treeneissä, you name it.

Lisäksi se pullo vetää litran nestettä, joten luulisi janon sammuvan! Se toinen pullo on muuten nimeltään Stadium Bini water bottle, jos kiinnostaa. Kätevän näköinen kapistus.

Oulussa sataa, joten hame sekä mekko jäivät kaappiin. Mennään siis taas farkuilla. En tiedä jaksanko ottaa vaihtokenkiä, koska Pleaserin Electrat eivät sovi autolla ajamiseen. Taidan laittaa jotkut toiset. First world problem.

Hauskaa keskiviikkoa kaikille!

Valmis!

Lukkoa vailla, elämäni toinen rannekoru, nyt työn alla jonkinlainen muinaisketju.

Hauskaa on!

Meillä kävi koiravieraita ja voi taivas kaksikko oli suloinen, villakoirat Bono ja Viivi. Kiitos heille ja omistajilleen vierailusta!

Mene takaisin ketjun kimppuun....

Korupaja käynnissä.

Hiii! Phoenixin oma koruvärkkäämö on aloittanut hetki sitten toimintansa ja tässä tulos, keskeneräinen viritelmä:

Mun käsi, sormukset, keittiötä ja se omituinen räpellys. En tiiä mitä siitä tulee.

Tämmöstä tänään.

Challenge: accepted.

Vapautuksen Foxie paiskasi minua haasteella ja olen ottanut sen vastaan. Tarkoitus on kertoa kymmenellä kuvalla mitä blogini sisältää. Saatte tyytyä WIH:n tarjontaan, kun olen laiska ja melko huono kuvaaja, sekä henk.koht. kuvavarantoni koostuvat pääosin kolmesta pallopäästä joita myös kissoiksi nimitän. Joten pidemmittä puheitta ilman järkevää järjestystä, tätä on tämä blogi:

1. Bändiharrastus
(Tämä kuva on tosin Googlesta, kuvassa samanlainen hässäkkä mitä käytän lauluhommissa. Beyerdynamic Opus 69, König & Meyer-ständi, Sssnake-piuha on ollut pölyttymässä jossain laatikossa)

2. Ulkoasuhaaveilu, yleinen hömppä

3. Opiskelu

4. Elukat

5. Koti

6. Oman itsen löytäminen ja oppiminen elämään itsensä kanssa

7. Rrrruoka

8. Pyrkimys terveellisempään elämään

9. Parisuhde

10. Minä ihte (brace yourselves!)

Kyllä. Tuo kumma pälli tuossa on minä viime joulukuussa. Pöö! Turha tulla vinkumaan terapiamaksuja, ei tipu eikä lirise.

Tämä on syksyä nyt

Valosta on tullut erilainen, kylmempi. Kesä on siis ohi. Koulu sentään on alkanut lupaavasti, yskä kiusaa edelleen ja sekös ottaa päähän. Tiistaina olisi treenit, mutta pahasti näyttää siltä, että ne pitää siirtää toiselle päivälle. Mitenkä tässä laulaa, jos yskittää?

Sormia syyhyttää kokeilla eri smoothiemakuja, viimeisin tuotokseni tosin oli minusta jotenkin... Plääh. Vadelmia, persikkaa (purkista), jugurttia ja appelsiinimehua. Ei jatkoon. Onneksi Inssi tykkäsi ja nakitin litkun tuhoamisen hänelle. Tarvitsen lisää jugurttia ja jotain muuta. Tuotekehittely jatkukoon.

Lisäksi bongattuani koruaskarteluvermeitä haluan päästä räpeltämään, vaikka hienoisesti mietityttää tuleeko siitä mitään. Vaikka loppujen lopuksi homma ei ole mitään rakettitiedettä. Ehkä kolme paukapääkissaa vaikeuttavat asiaa, jos pöydällä on läjäpäin helmiä ja muuta jännää härpittävää.

Aargh, tekee mieli salaattia. Pitää huomenna kotiuttaa kauppareissulta rehukuorma, osaisinpa tehdä yhtä ihanaa kanasalaattia kuin Kauppuri5:sessa. Jos joku oululainen ei ole kokeillut, niin käykää ihmeessä! Muutenkin kyseisen raflan eväät ovat taivaallisia. Tänään meinasimme käydä testaamassa thairuokaa, mutta päädyimme lähipitserian antimiin, tunnustan Kotipizzan Kotzonen maistuvan. Eilen tein tortilloja broilerin jauhelihasta, en ihastunut. Tykkään tortillojen täytteenä eniten broiskun filesuikaleista. Nyt kehoni huutaa salaattia, Lidlistä löysin muuten ihania krutonkeja, joita on kiva ripotella tuotosten sekaan. Nam nam nam!
Pitänee tehdä voileipä iltapalaksi kun puhun kuola valuen ruuasta. Teetä pitäisi varmaan juoda kun on tämä saakelin flunssa. Löysin Cittarin hyllystä monen hehkuttamaa Clipper-teetä, makuna appelsiini-kookos. On muuten hyvää!

Pitänee käydä ostamassa lisää, Cittarin valikoima oli melko rajallinen, mutta muistaakseni Kuudes Maku (ent. Punnitse ja Säästä) myy vaikka ja mitä laatua tätäkin merkkiä. Clipperillä on teen lisäksi valikoimissaan kahvia ja kaakaota. Kuudes Maku on yksi niitä petollisia kauppoja (äidin kanssa nimitämme kaikkia vastaavia Stockan juustotiskeiksi, siellä kun sekoaa kaikista ihanuuksista), ihania kuivahedelmiä, pähkinöitä ja ne salmiakkijauheessa pyöritetyt jugurttilakut, oi taivas!

Nyt on kyllä pakko saada kuppi teetä ja iltapalaa. Ei tätä höpötystä muuten kestä.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille, toivottavasti säästytte syysflunssalta!

Karhunpoika sairastaa, häntä hellii käärme

Ärkele. Päätä särkee, hikeä puskee ja yskittää. Olen siis kipeä. Ensi viikolla olisi bänditreenit joten täytyy ottaa iisisti että paranen. Isä ja äiti olisivat tulossa käymään, elän toivossa ettei tämä tartu. Onneksi en ole tukkoinen enkä ole tarvinnut astmapiippua. Nestettä menee kovasti, mikä on ilmeisesti hyvä asia.

Maailmahan ei yhteen yskään lopu, mutta haluan päästä laulamaan pian. Lisäksi tämä päänsärky on ihan järkyttävä. Vali vali.

Jotain hyvääkin, tuhlasin kympin rahaa ja sain sillä itselleni seitsemän paria korvakoruja sekä pienen lahjan äidille. Toivottavasti hän ilahtuu.

Voi...!!!

Opiskeluni aiheuttavat taas vaihteeksi harmaita hiuksia ja verenpaineen nousua tähtitieteellisiin lukemiin. Kirosanat eivät riitä. Mutta en anna periksi. Kyllä minä nämä saamarin opinnot paketoin vaikka mikä olisi. Kyllä korpeaa kun vastustaa ja pitää miettiä asioita uusiksi, eikä ole minusta kiinni. Mutta minähän valmistun, ihan varppina! Huomenna onneksi asiat selkiytyvät ja pääsen asiassa eteen päin. Luojan kiitos!

Hyvä puoli asiassa on, että nyt on ihan pakko laittaa työhuone kuntoon ja linnottautua sinne tekemään hommia. Tuleepahan sekin kammio käyttöön. Löysin Välivainion K-Raudasta haluamaani tapettia, joten saan unelmani raitaseinän, oijoi. Kehyksiä olen hankkinut jo ajat sitten, pitäisi vaan laittaa niihin kuvia ja heittää seinälle. Kuitenkin tärkein on raivata ylimääräiset roinat mäkeen ja luoda tilasta minulle sopiva. Kaksi työpöytää siellä jo on, toisen on valloittanut Inssiltä saamani pöytäkone. Yläkerran kuvaus on vielä tekemättä, se tulee myöhemmin, kunhan inspiroidun tarpeeksi.

Mieli tekisi ostaa koulutarvikkeita, kun joka pulju niitä mainostaa ja jotenkin se kuuluu syksyyn ostaa uusia kyniä, kumeja ja muita härpäkkeitä. Ensin hoidan tärkeämmät jutut pois ja tämän kirotun alkavan flunssan pois kiusaamasta. Ehkä pitäisi myöntyä valkosipulille, yäk!

Kosmetiikkaostoksia

Ostinpa itselleni joka paikassa hehkutetun bb-voiteen, omani on Maybellineltä. Ja tämä kuva napattiin Googlesta, loput sieltä WIH:stä:

Samalla reissulla ostin kolme putelia kynsilakkaa ja kuultomeikkivoiteen, jota ei ilmeisesti edes valmisteta. Tai sitten se on vaihtanut nimensä. Kyseessä on siis Lumenen tuotos. Nyt iski epäilys olenko ostanut liian tumman sävyn, mutta katsotaan... En tiedä ovatko bb-voide ja kuultomeikkivoide sukua toisilleen. Noh, onpahan nyt arsenaalia! Kuten tiedätte, olen laiska meikkaaja.

Ensi viikolla pääsee taas bänditreeneihin! Voi olla että toinen bändi kutsuu minua keulilleen, joten olen sitten kahden bändin leadhuutaja. Toinen bändi potee vielä vajaata miehitystä, joten en laske vielä sen varaan kauhean paljon.

Oli muuten ihan pakko tänäänkin tehdä smoothieta, ostin kauppareissulla lisää tarpeita, mansikoita, vadelmia, persikoita (säilykkeenä tosin) ja banaaneja, vaikka vatsa ei niistä ylettömästi pidäkään. En vielä uskalla kokeilla mitään pinaatti-porkkana-parsakaalijuttuja, pysyn makeissa tuotoksissa, vaikka en lisääkään mössöihini mitään makeutusta. Onneksi on olemassa pakastealtaat ja säilykehyllyt, saa marjoja ja hedelmiä keskellä talvea. Toki niitä tuodaan kaamoksen keskelläkin kotimaahan, mutta hinta voi kirpaista ja onhan se toki helpompaa nakella blenderiin pussista tai tölkistä valmiita paloja kuin alkaa kuorimaan ja pilkkomaan. Etenkin aamulla ei todellakaan hotsita tehdä yhtään ylimääräistä ponnistusta, kun en tunnetusti ole aamuihmisiä. Siksi ehkä tukkani on helposti laitettavaa mallia ja omistan nyt lisää meikkiarsenaalia, bb-voiteella luulisi saavan naamansa vähällä vaivalla ihmismäiseksi. Paniikkitilanteessa voi aina käyttää kommandopipoa, burkhaa tai paperipussia.

Surrutirurr, slurpiluu!

Arvatkaapa mitä Phoenix on tänään löytänyt?

Smoothie! Nam nam ja nam. Ostin kokeeksi pussin smoothiehedelmiä ja hurautin maustamattomasta jugurtista, vesimelonista ja niistä smoothiehedelmistä (mansikka, mustikka, bansku) kauniin pinkkiä juomaa. Maha ei vaan hirmuisesti tykkää banaanista, tulee kummallinen olo. Jatkossa en kyllä osta hedelmäpussia, vaan erikseen marjoja ja muita roippeita. Jugurtin kanssa tulee varmasti läträttyä ja sotkettua sekaan ties mitä.

Vielä kun tuo koira oppisi ettei limsakoneelle tai tehosekoittimelle tarvitse haukkua....

Hiukan väsytti aamulla ajaa Opel huoltoon ja alkuperäisenä ajatuksena oli tulla takaisin koiraseurassa, mutta enpäs jaksanut, joten Inssi heitti minut kotiin. Sammuin sohvalle saman tien. Tänään on vielä ollut melkoisen lämmin, joten menisi eläinrääkkäyksen puolelle jos lähtisin hyppyyttämään koiraa pitkin kylää. Onneksi sain houkuteltua ja lahjottua mieheni viemään koiraväen juoksemaan pyörälenkin verran. Itse en uskalla pyöräillä koiran kanssa, kaadun kumminkin ja meillä on vaan miesten pyörä käytössä kun oma mummiskani varastettiin pari vuotta sitten, kele.

Viinimarjasato on tänäkin vuonna ihan valtava, taas saan olla jakamassa marjoja muille kun ei omaan pakastimeen mahdu. Jospa saisin omaan varastooni rasian rai kaksi, näin kivan piirakkaohjeen joka mukailee sitruunamarenkipiirasta, täyte vaan on punaisia viinimarjoja. Pitää katsella reseptejä ja miettiä mitä keksii, muffinsit ovat ainakin varma valinta! Sopiikohan suklaa ja viinimarjat yhteen?

Nyt jo?

Koulu alkaa parin päivän päästä. Äkkiäpä se kesä taas meni, vastahan minä pääsin lomalle. Onneksi tähän kesään on mahtunut yhtä sun toista jännää juttua, kun kerta menin naimisiin ja kävin häämatkalla.

Onneksi koulu ei tule ahmaisemaan valtaosaa päivistäni, vaan saan pehmeän laskun arkeen. Viimeinkin minä valmistun! Enkä pärkkele anna periksi. Mekko odottaa jo kaapissa käyttäjäänsä ja alppimaja valmistautuu syksyiseen juhlaan kunhan muutama opintoviikko on paketissa. Onneksi minulla on laaja tukijoukko, jonka avulla jaksan lakkiin asti.

Totta kai harmittaa kun en päässyt yliopistoon eikä avoimeen ole varaa, mutta kuitenkin olen hyvillä mielin. Aloitan eräänlaisessa työharjottelussa syksyllä ja odotan hiukan jännittyneenä sitä. Tiedä mihin hommiin ajaudunkaan sen myötä. Jostain syystä mietin ensimmäisenä uusia vaatteita, ompeluseura kokoontuu varmasti ennen sitä ja Helinän taitavissa käsissä saatan jopa minäkin onnistua. Niinhän sitä luulisi.

Tuleekohan minusta syksyn aikana näppäräsorminen konttorirotta? Ei se välttämättä ole huono juttu. Toivotaab, että minulle löytyy joku oikein mukava paikka työhommiin ja pääsen kiinni "tavalliseen elämään". Onhan kotona rötvääminen kivaa, mutta en halua syrjäytyä maailmasta.

Tulevalta syksyltä toivon reippautta ja energiaa, olen vähän (paljon) laiskistunut koiran lenkittämisessä, joten minun täytyy ryhdistäytyä. Eikä varmasti liikunta tee kenellekään pahaa, pitää vaan muistaa ottaa iisisti eikä lähteä heti juoksemaan maratonia. Varsinkin tällä rapakunnolla höystettynä huonolla selällä ja nilkoilla sekä astmalla kannattaa olla varovainen. Ollapa varaa niin kävisin kuntosalilla tai jumpassa, mutta minkäs teet. Käyn lenkillä koiraseurassa, siinäkin on tekemistä, varsinkin kun omistaa murkkuikäisen koirahölmöläisen.

Koitan samalla aivopestä itseäni syömään terveellisemmin ja kerään WHI:ssä inspiroivia kuvia muiden kivojen lisäksi. Toivottavasti onnistun ja terveellisemmät tavat jäävät pysyväksi osaksi elämää. Pieniä askelia, Phoenix, pienen pieniä... Onneksi tykkään salaateista ja muutenkin kasvisruuista todella paljon, olen vaan turkasen laiska kokki.

Inspiroivaa alkavaa syksyä meille kaikille, eiks jee?

Tsöh!

Missasin bloggarikirpparin. Nukuin helkkarin pitkään ja piti tietty hoitaa elukat sekä muita juttuja ennen lähtöä. Meinasin hiukan kirota tullessani Inssin kanssa Torinrantaan ja todellisuuden iskiessä.

Jospa saisin järjestettyä jonkinlaisen tapaamisen vaikka Bisketissä Foxien kanssa. Pakko nähdä pitkästä aikaa!

Weheartit on muuten todella koukuttava sivusto, sieltä löytyy paljon kivoja kuvia ja ensimmäisestä maininnasta (postaus nimeltä Me sydän se) lähtien olen käyttänyt sen antimia. Jee! WHI:ssä minulla on tili ja sitä pääsee katselemaan linkkilistasta, samoin luomuksiani Polyvoressa. Hyödyllistä toimintaa? Tuskin, mutta hauskaa. Phoenix tarvitsee hauskaa. Koulu alkaa ensi viikolla.

Aivotko jumissa? No ehkä vähän joo. Haluan takaisin hirsimökkiin Luostolle nauttimaan takkatulesta, porokellojen äänestä ja luonnonrauhasta.

Huomenna Oulun blogikirppis, tuu sinne!

Huomenna kaikki Torinrantaan tekemään löytöjä ja bongaamaan bloggaajia! Muistakaa ottaa käteistä mukaan, sillä myyjillä tuskin on korttipäätteitä. Koitan raahautua hyvissä ajoin paikalle ja täällä jo hiukka tuskailen vaatepulmien parissa.

Toivottavasti sää suosii ja paikalle saapuu kunnolla väkeä. Jos minut joku tunnistaa, niin saa tulla juttelemaan. Juuri nyt mietin laitanko mustan pitkän leveähelmaisen satiinihameen vai Hell Bunnyn mustan kellohameen punaisilla polkadoteilla. Olisi hauskaa hiukan panostaa ulkoasuun ja laittautua, toivon lujasti osuvani paikalle samaan aikaan ihanan Foxien kanssa.

Tuossa ylläolevassa tyttösessä on jotain samaa allekirjoittaneen kanssa.

Koska anonyymitkin voivat kommentoida, rohkaisen kaikkia kommentoimaan ja kyselemään mitä mieleen tulee. Haluaisin myös kuulla teiltä lukijoilta toiveita postauksista ym. Jos yleisö kovin vaatii, voin harkita naamani laittamista tänne, onhan se jo muualla netissä esillä.

Laittakaahan näppiksenne laulamaan!

Pulipää!

Kävin pitkästä aikaa kampaajalla, sinne jäivät suurin osa korppulatvoistani ja hiuslenkkini unohdin myös. Tosin en tarvitse sitä hetkeen, sillä tätä tukkaa ei saa laitettua poninhännälle. Mielestäni näytän rokilta versiolta Emma Salokoskesta, vaikka hiusmallini on pidempi enkä tietääkseni muistuta ulkoisesti neitosta ollenkaan. Ainakin nenäni on isompi.

Kuitenkin uusi tukka piristää ihan älyttömästi ja tätä osaan jopa (melkein) laittaa! Yllättäen mieliala nousee entisestään, kun hiuksiaan osaa laittaa jollain tasolla eikä hermot mene pelkästä ajatuksesta. Inssikin hyväksyi vaimonsa uuden tyylin, ei ollut liian lyhyt.

Tänäänkin olen miettinyt tulevaa syksyä ja tein pienen vaatetilauksen Henkalle. Muutaman jutun jätin tilauksesta pois, kun en ollut niistä täysin varma. Lisäksi ompeluseurani Helinän kanssa aloittaa kokoontumisensa kunhan Helinä on muuttanut ja tykötarpeet ostettu. Ainakin pari mekkoa kangastelee mielessä. Jotenkin näkisin tulevaisuudessa toimistohommia tai muuta vastaavaa. Eihän sitä koskaan tiedä. Avoimeen yliopistoon ei minulla ole varaa mennä, joten odottelen kevään pääsykokeita rauhallisin mielin. Ihmeen luottavainen olo tulevaisuutta ajatellen, sellainen "elämä kantaa"-fiilis. Menneisyydestäni en mielelläni puhu, sillä sinne mahtuu niin paljon tuskaa ja pimeyttä, toki hyviäkin asioita, ilman niitä tuskin olisin jaksanut tapella ulos siitä kaikesta. Ehkä olen tehnyt jonkinlaisen rauhan itseni kanssa ja siksi tämä fiilis. Tuli mitä tuli, minä pärjään kyllä.