Down the aisle I'm heading

Ettäs tiiätte. 29.6. se tapahtuu, klo. 15.30. Minusta tulee rouva R.

Midsommar

Hoo, juhannus! Huomenna siis Opelin keula kohti kotikylää. En malta odottaa, olen tosi läheinen perheeni kanssa ja on hauska nähdä mitä vanhemmat tuumaavat Niiskusta.

Koska ensi viikolla juhlitaan, värjäsin hiukseni. Se siitä mukamas punaisesta tukasta. Sinimustaa kehiin! Tulipa värjättyä taas korvat ja niska samalla kertaa. Kokeilinpa sen myötä useita eri keinoja värin poistamiseksi nahastani, fairy toimii aivan loistavasti! Vielä jäi korviin väriä, mutta eiköhän siitä eroon pääse.

Ensi viikolla kotiutuu Henkan paketti, mansikkamekko ja muuta kivaa. Yleensä pukeudun mustaan, mutta mansikkamekon kohdalla kontrolli petti täysin. Siis valkoinen puuvillamekko, jonka kuviona vihreää köynnöstä ja tietty punaisia mansikoita, uijuijui! Tunnustan, että pakettiin eksyi myös valkoinen toppi, jonka etumusta koristaa iso kesäisen värikäs perhonen. Muut vaatteet sitten olivat mustia, hame ja housut. Sorruin lökäpöksyihin, halusin rennot ja ehdottoman mukavat housut, joilla pärjää viileämpinä päivinä. Tiedä sitten ovatko ne oikeasti sellaiset.

Kiva kun Inssin loma alkoi, joten pääsemme viettämään aikaa yhdessä. Mitään suuria suunnitelmia emme ole tehneet, jos pääsisi reissuun loman aikana, niin se olisi tietty huippua. Mutta hyvä on olla kotonakin ja tutustua paremmin kotikaupunkiinsa. Eilen kotiutimme vitosella Cittarista piknikviltin, joten ainakin sellaiselle pitää päästä!

Olen sinun, jos tahdot niin

Inssi jää huomenna lomalle, jee! Kaksi viikkoa yhteistä lomailua, toivottavasti saadaan paljon aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, sillä ensi viikolla...

Silloin juhlitaan erään pariskunnan avioitumista!

Perjantaina hurautamme kotikonnuilleni jussin viettoon, tiedossa grillausta, saunomista, chillailua ja tietty hyvää seuraa. Äiti ihastuu varmasti Niiskuun, kun on mahdoton colliefani. Itsellä on kyseisen karvapaalin vuoksi ollut pinna pikkasen kireällä, toinen haluaa yläkertaan, mutta sinnepä ei koira saa mennä. Jospa se tajuaisi rauhoittua. Ainakin bassolaukkueste portaissa on vienyt halun edes yrittää kiipeillä paria askelmaa pidemmälle. En tiedä miten Niiskun toinen silmä vaikuttaa sen koordinaatioon, kun vasemmassa silmässä on ablaatio/colomboma, eli se on sokea. Saas nähdä miten sen näön käy vanhempana. Ainakaan nyt sitä ei huomaa, joskus harvoin se törmää esim. ovenpieleen, mutta ei kulje pitkin seiniä. Silmistä sitä ei minusta huomaa ollenkaan, ellei katso ihan läheltä.

Huomenna värjään hiukseni sinimustiksi, johan tässä on ollut vaaleaa kautta. Katsellaan sitten myöhemmin mitä tuolle tukalle teen. Heh. Ehkä viisain olisi siirtyä omaan väriin. Mutta ei ihan vielä! Toivottavasti tukka ottaa uuden värin kiltisti vastaan, eikä ala perseillä. Me emme ole hyvissä väleissä, minä ja hiukseni.

Kai tässä joutaisi kohta nukkumaan, vaikka vietin jokin aika sitten tovin tirsamaassa. Kyllä on ihana olla lomalla, vielä kun tulisi yliopistohaun tulokset...

Such a perfect day

Ihana päivä! Aamu alkoi eläinosaston ruokinnan jälkeen lenkillä hyvässä seurassa. Pikkuveli tuli tyttöystävänsä kanssa käymään eilen, joten olen ollut ihan täpinöissäni. Lenkin jälkeen suunnistimme porukalla keskustaan ja kiertelimme hetken torilla, kunnes kävelimme Tomoon sushien ääreen ja nappasimme mukaan hervottoman läjän sushia. Siinäpä mainio lounas.

Tälle päivää ehdimme vielä koko porukalla eväsretkelle Koitelin koskille. Kuva ei ole sieltä, vaan weheartitistä.

Olipa mainio reissu! Sääskiä oli enemmän kuin riittävästi ja koira otti pienen kosketuksen vesistöön, mutta ei se mitään. Eväät maistuivat, luonto oli uskomattoman upea ja seura tietenkin paras. Useampi tunti vierähti paikalla kuin itsestään, siellä varmasti kuluisi koko päivä kuin vettä vaan. Sovimme, että Koiteliin mennään toistekin, oli niin kivaa. Huomenna tehdään jotain muuta, mutta varmasti tulee olemaan mukavaa. Uimaan voisi mennä, on ollut niin lämmintä.

Kiitos S&T, on ollut aivan mahtava viikonloppu. Tätä olen odottanut kuin kuuta nousevaa.

Uusi viikko, samat mietteet

Olenpa mukamas ollut reipas tänään. Söin aamupalaksi kaurapuuroa ja loput eilisestä rahkasta (Valion valkoinen), sitten hetken sulateltuani painelin lenkille nelijalkaisessa seurassa. Tunnin kuljeskelin ympäriinsä nautiskellen auringosta ja kotona vielä siivosin keittiötä. Huomenna haluaisin hoitaa olohuoneen, pikkuvessan ja vierashuoneen. Saas nähdä miten siitä urakasta selviän. Ehkä innostun taas tunnin lenkille. Haluaisin niin elää terveemmin ja asua kivemman näköisessä kämpässä (sekä haluan paljon uusia vaatteita, oink!)

Olenkin jo hiukan katsellut henkan vaatteita sillä silmällä, ehkä muuallakin olisi kivoja rytkyjä. Harmikseni kaksi ihanaa mekkoa on jo mennyt toisiin kaappeihin, tsöh. Mutta eiköhän minulle löydy jotain muuta kivaa... Kjäh kjäh.

Olen innostunut mussuttamaan rahkoja, joten testissä on nyt uudet ProFeelit, jotka sopivat kaltaiselleni laktoosi-intolerantikolle. Huomenna ensimmäinen lusikallinen. Turkkilaista/kreikkalaista jugurttia on myös lautasella usein, tosi monipuolista mömmöä, kelpaa elukoillekin. Kyllä, meillä elätit saavat nuolla lautaset ja joskus koirille annetaan ruuantähteitä, esim. pastaa. Ei ole kukaan karvanaamoista valittanut. Etenkin Laku ja Naksu ovat todella kaikkiruokaisia, mielestäni kovin epäkissamaista. Eikö kissan pitäisi olla kivuliaan nirso ja nyrpistellä melkein kaikelle?

Innostuin kesän kunniaksi lakkaamaan kynteni keltaisiksi. Jostain syystä käyttämäni lakka on ihan hirveää lirua, eikä koskaan levity tasaisesti. Onneksi näyttää kauempaa hyvältä.

Muistin tänään kauppareissulla ostaa vedenkestävää ripsiväriä, kerrankin. Muut jutut, mitä päivällä mielessäni luettelin ostoslistalle, unohtuivat autuaasti. 

Ehkä vielä nettikauppoja ja sitten nukkumaan. Avokkiarmas hoitakoon koiraväen iltapissatukset, kjäh.

Sunny sunday

Aurinko, vasta leikattu nurmi, vettä puutarhaletkusta, rauhallinen kävely koiran kanssa, lintujen laulua, grillausta ja sauna, niistä on hyvä sunnuntai tehty. Tänään jopa tarkeni topilla, ei tarvinut takkia tai hupparia. Ihanaa.

Vielä paljon tekemistä ja kokemista tälle kesälle, hain ison kassillisen luettavaa kirjastosta, oli koirakirjoja, dekkari, romaani, lisää koirakirjoja... Nyt vaan lukemaan. Mielelläni lukisin pihalla auringonpaisteessa mutta, siellä on hirveästi hyttysiä eli sääskiä ja toisekseen en kestä olla auringossa kovin kauaa. Tänään ehti jo tulla huono olo, vaikka olin pihalla vain noin vartin. Kuten sanottu, olen luonnostani hyvin vaaleaihoinen ja palan helposti, joten saan läträtä aurinkorasvan kanssa ja istua varjossa, jossa ne saamarin sääsket viihtyvät. Phyi.
Minun täytyy saada päivänvarjo ja lierihattu.

Odotan kovasti perjantaita, sillä rakas veikkani tulee tyttökaverinsa kanssa kylään ja tiedossa on sushi-ilta, retki Koiteliin ja muuta mukavaa. Ennen sitä olisi viisasta siivota tämä mörskä ja laittaa vierashuone kuntoon. Kummasti tänne kerääntyy karvoja, jännä juttu.

Lauantai

Koira on tottunut uuteen kotiin ja laumaan ihan mukavasti, kissojen kanssa vielä haetaan rajoja. Jospa selvittäisiin ilman tikkejä, verta ja suolenpätkiä. Isommat kissat pystyvät oleilemaan melko lähellä koiraa, mutta kuopus Laku ei oikein sulata tätä karvapaalia porukkaan ja paali haluaisi vain leikkiä! Voi kyynel.

Kummasti tulee lenkkeiltyä koiraperheessä, kun on selkeä pakote. Vaikka mukavaahan se on, kävellä läpsytellä metsikössä tai rannalla. Aina ei huvita ja onneksi lenkittäjiä on kaksi, jos toinen ei syystä tai toisesta kykene lähtemään ulos. Minä jopa saatan olla se laiskempi... Auts.

Tänään ei ole ainakaan vielä tehty mitään järkevää, käyty kaupassa ja molemmat yhdellä lenkillä. Vielä pari pientä ja yksi pitkä, luulen ma. Käymme siis yhteensä 5 lenkkiä päivässä, 4 lyhyttä ja 1 pitkä. Pitkän kesto on noin reilu tunnista ylöspäin ja pienet siinä puolen tunnin molemmin puolin. Riippuu säästä, vuorokauden ajasta ja lenkittäjän kunnosta. Joskus olen mahataudissa hoiperrellut koirien perässä lenkillä, eikä oikein jaksanut lähteä kiertämään pitkää mutkaa. Arkipäivät olen yksin kotona 8-16, joten silloin jää lenkkihommat minulle. Pitkän lenkin teemme yleensä yhdessä, ellei toinen innostu siivoamaan. Mukavampi riehua imurin ja mopin kanssa, kun ei ole isoja lemmikkejä pyörimässä jaloissa. Jasper, Mammi ja Niisku painavat yhteensä noin 75kg. Kissoilla yhteispainoa taitaa olla siinä reilu 10kg. Onneksi olen eläinrakas.

Nyt voisin muun lauman tapaan vetäytyä päiväunille. Ihan parasta. <3

Tassutellen

Meille on muuttanut uusi perheenjäsen.

Karvapaalin nimi on Niisku, hienommin Veralan Catherine, ikää 11kk. Kuvasta voinee päätellä että kyseessä on puhdas pitkäkarvainen collie, väriltään tricolor. Yhteistä eloa on takana nyt noin vuorokauden verran ja toistaiseksi isommilta kommelluksilta ollaan vältytty. Pientä kahnaamista on ollut kissojen kanssa, yllättäen, etenkin hirmuhallitsija Pulla on verisesti loukkaantunut tyhmien ihmisapinapalvelijoidensa keksinnöstä tuoda moinen karvaläjä tänne, sen omaan temppeliin.

Saas nähdä miten Niisku kotiutuu, ainakin alakerran kissanhiekkalaatikko on jo siirretty turvallisempaan paikkaan, saunaan.

Eilen menikin pääosin uusiin huudeihin tutustuessa, käytiin samoilemassa rantametsikössä ja samalla reissulla Niisku sai ensikosketuksensa vierasvenesatamaan. Nyt odotan, että koira kuivuu edes vähän, kun se oli ihan pakko pestä. Mokomakin sottapytty.

Että tämmöistä tänne tänään. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja päänsärkyni loppuisivat, ei oikein jaksa tätä kolottavaa kalloa.

Kesä! Loma! Kesäloma!

Se on nyt! Kesäloma!

Tiedossa kaikkea kivaa niin paljon kuin sielu sietää. Ah onnea! Huomenna jos sää sallii, kiertelen onnenhuumassa kaupungilla ja käyn kirjastossa. Kesääni kuuluu ehdottomasti höperöt rakkausnovellit. Olen viimeisenä kolmena kesänä ostanut (nyt saa sitten nauraa, brace yourselves!) Reginan rakkausnovellikokoelman. Hömppä kuuluu kesään! Samoin saatan sortua herkemmin naistenlehtiin, tosin minun pitäisi lukea enempi ruotsinkielisiä kuin englanninkielisiä lehtiä. Tekisi kielitaidolle hyvää.

Pääsykokeiden tulokset ovat vielä arvoitus, sain tänään tietää pisteeni ja verraten viime vuoden pistemääriin, olen ainakin varasijalla. Huih. Menee todella jännäksi. Viime vuonna kokeessa oli 178 osallistujaa, 28 pääsi sisälle. 28 onnekasta on tänäkin vuonna ja osallistujia oli myös melkoinen läjä. Jatkamme jännittämistä.

Huomenna istun täydessä hiljaisuudessa puolisen tuntia, kun monen muun muusikonretkun kanssa istumme korvatulppien valussa. Saan viimein kunnolliset tulpat, jotka eivät hassun hauskasti pullahda ulos kesken kaiken tai satuta korvakäytäviäni, hallelujah!

Mutta nyt nukkumaan. Ihana olla lomalla, olen tämän ansainnut.