Tänään olen väsynyt

Väsymykseni on kiusannut minua jo jonkin aikaa, syy ei olekaan ystäväni kilpirauhanen, vaan korvien väli. Liikaa stressiä, jonka ansiosta keho sotii vastaan ja käskee omalla tavallaan rauhoittumaan. Vielä on niin paljon hommia ja kova pyrkimys päästä tavotteisiin. Vaikka ei hätää, kyllä tämä tästä. Perfektionisti sisälläni kirkuu kuitenkin että tee enemmän, älä laiskottele siinä, perkele.

Toivotaan, että menestyn pääsykokeissa ja ovi yliopistoon aukeaa, olisipahan tälle tytölle tekemistä. Hekumoin juuri nyt ajatuksesta kesäloma, kokonaiset 2 kuukautta pelkkää olemista ja hermolepoa, koska jos käy se ihme, että saan nämä opinnot pakettiin, niin olen takuulla melko heikossa hapessa kunhan olen saanut lätsän päähän. Sitten saan kerätä voimia ja keskittyä syksyn haasteisiin, mitä ne sitten ovatkaan.

Arvatkaapa vain odotanko kesää. Lasken minuutteja kauhunsekaisin tuntein, sillä se tarkoittaa että pitää opiskella kuin mielenköyhä.

Haparanda

Arvatkaa mitä mulla on?

Käytiin päiväreissulla ulkomailla, eli Haaparannassa. Kierrettiin kaikki tutut paikat ja hauskaa oli, kuten aina. Nyt sain kaipaamani kampauspöydän ja täytin sen kaikella naisellisella meikeistä hiuspinneihin. Harmi kun en hoksannut ostaa Ikeasta enempää säilytysjuttuja, sillä jotain olisin vielä kaivannut. Toisaalta, sinne jäi paljonkin kivoja juttuja odottamaan uutta reissua.

Olen nyt ihan naisellisuuden huumassa, kun sain viimein kaipaamani kampauspöydän. Vielä kun nämä hiukset saisi ihmismäisen näköisiksi.

Hiukset, argh!

Varmaan olen kertonut, että hiukseni kasvavat hirveää vauhtia. Nykyinen hiusvärini on taas kärsinyt ja karannut viemäriin pesuveden mukana. Käytän purkin loppuun ja sitten vaihdan. En jaksa taistella tämän kanssa, niin paljon kuin rakastankin pinkkiä tukkaani. Ehkä viisainta olisi hilpaista omaa väriä päähän ja antaa olla. Ongelmana on se, että inhoan omaa väriäni. (First world problem, anyone?) Haluaisin jotain erilaista. Mutta, hiukseni kasvavat 2cm kuussa. Saisi olla koko ajan värjäämässä, jos haluaa kätkeä juurikasvua tehokkaasti. Aikanaan värjäsin joka toinen kuukausi, nyt Inssi on vikisemässä jos tulee vähänkään juurikasvua. Ihme häiskä.

Kampaajalle en raaski mennä, koska olen pihi ja pa. Olenhan opiskelija. Olisihan täällä kaksi amiksen kampaamoa, jossa on huomattavasti edullisempaa, mutta ei tässä ole varaa kuitenkaan pistää useita kymmeniä euroja kuukaudessa hiuksiin. Remonttia pukkaa ja laskuja tulee. Augh. Kai olen pakotettu tarttumaan omaan väriini, laitan vaikka jotain raitoja jos en muuta keksi. Tosin Directions on halpa värisarja, yhdestä purkista tulee monta värjäyskertaa, mutta tukka pitäisi aina käsitellä, että se ryökäle pysyisi. Joten... Ehkä pääsen helpommalla kun luovun eksoottisista väreistä ja palaan omaan maantienväriseen "anteeksi että olen olemassa" väriini. Huoh.

Nyt äkkiä meikkaamaan ja laittamaan tätä reuhkaa, plus pukemaan. Koulu kutsuu.

Lenkkarit esiin!

Olen tehnyt luultavasti yltiökunnianhimoisen päätöksen tutustua juoksemisen ihmeelliseen maailmaan. Jonkin aikaa olen sitä halunnut kokeilla, ja koska tilaan Sport-lehteä, sain lisäkannustusta viime numeron "juoksua rapakuntoisille" jutusta. Tunnustan, olen niin huonossa kunnossa että hävettää. Jospa tästä tulisi uusi kiva tapa liikkua ja kuluttaa läskejä. Ensin tarvitsen urheiluliivit ja kunnon pohjalliset tossuihini, sillä omistan umpikierot nilkat, ylipronaatio on vissiin hienompi ilmaisu. Oli miten oli, ne ovat väärässä  asennossa sekä löysät, joten alttius venähdyksille ynnä muille on hyvin suuri. Jospa pian saisin oikein Footbalancet! (ja kunnolliset urheiluliivit, ettei hölsky ja tule pipi)

Lupaan pyhästi, etten ota askeltakaan napapaidassa, vaan piilotan jenkkakahvani pois kiusaamasta. Heh heh.

Olen sankari

Oppari, eli opinnäytetyö, tuo kuukausia minua kiusannut riippakivi ja megalomaaninen riesa on lähtenyt opettajalle arvioitavaksi. Vihdoinkin!

Nyt voin olla kevyemmällä mielellä ja suunnata ajatukset muihin juttuihin. Vielä kun joku muutama ystävällinen opettaja muistaisi päivittää suoritukseni koulun järjestelmään. Sieltä kun puuttuu yli 15 opintoviikkoa. Pikkuisen keljuttaa, mutta kyllä tämä tästä. Pitää ehkä joutua kovistelemaan muutamia opettajia jos ei ala mitään tapahtua. Taitavat olla melkoisen kiireistä sakkia.

Mutta nyt pistän koulustressin pois mielestä ja keskityn tulevaan viikonloppuun. Illalla on bänditreenit ja huomenna ajelemme Inssin kanssa kotikonnuille, lauantaina vierailemme anoppilassa. Toivon mukaan näen rakasta ystävääni R:ää ja hänen miestään pitkästä aikaa. On ollut ihan hirveä ikävä R:ää. En malta odottaa näkemistä.

Niinpä nyt toivotan kaikille oikein hyvää pääsiäistä, aion tunkea napaani kiloittain suklaamunia ja pashaa. Tehkää perässä!

Muni muni muu

Olipa kiva viikonloppu, tuli käytyä Zeppelinissä ja siellä sun täällä shoppailemassa. Lauantaina saunaa ja spaghetti westerniä. Ihanan tavallista elämää.

Tänään aloitellaan uutta viikkoa, huomenna olisi kirjanpidon tentti, johon pitää tietty treenata. Torstaina treenataan tilastomatematiikkaa ja illalla saa mennä reenikselle möykkäämään, jee!

Sorruin tänään kynsilakkaan ja puuteriin, meikkivoidetta piti ostaa. Gah. Hemmetti, olen meikkihirmu, vaikka olenkin laiska paklaamaan naamaani. Yllättäen selaan tässä samalla pretty.fi-sivuston ihanuuksia. Opintotuki tulee vasta ylihuomenna, enkä oikeasti tarvitse uusia meikkejä. Mutta saahan sitä katsella. Meikkivoiteena käytän muuten ainoastaan Lumenea, kun siltä löytyy sopivan vaalea sävy. Olenhan kalpea, tyyliin pidetty ikänsä kellarissa.

Haaveilen edelleen kampauspöydästä, vaikka kolme ääliökissaa taitavat olla aika rajoittava tekijä. Varsinkin pikku-Laku rakastaa härppiä. Ihan mitä vaan, kunhan voi härppiä. Ehkä joudun tästä eteenkin päin meikkaamaan vessassa. Pah.

Oijoi, ei kai se auta kuin jatkaa taistelua kirjanpidon kanssa. Ei hirveästi innosta.