Kohti uutta vuotta

Follow my blog with Bloglovin

Heleijaa, olipahan taas mainio joulu. Ruoka oli hyvää, seura ihan parasta ja lahjojakin tuli melkoinen läjä, kaikki todella mieluisia. Nyt on kaavakirjaa, kakkuottimia, suklaata jne. Viimeksi mainittua on ollut varsin paljon ja ahkerasti ollaankin sitä Inssin kanssa puputettu. Naamakin kukkii aika kivasti sen myötä.

Syy Mammin panikointiin tuulella löytyi ja nyt tämä pelätin saa lähteä. Kyseessä on nimittäin talon päässä oleva antenni, jonka kiinnitykset ovat juurikin makkarin ikkunan yläpuolella. Olkoon vaikka kivijalassa, mutta se paskiainen lähtee nyt kolisemasta.

Paino ei muuten noussut joulumässäämisestä grammaakaan, pyhien aikana kävi pieni piikki, mutta viimeksi käydessäni puntarilla, lukemat olivat samat, ellei pikkuisen vähemmän. Jee! Vielä 10kg ja sitten olen niin tyytyväinen, että halkean. Tosin, nytkin on jo mukava olla, kun ei enää hävetä ja on muutenkin todella hyvä olla, verenpaine ja -sokerit ovat hyvällä tasolla, astma vaivaa vähemmän ja erityisesti henkisesti on hyvä olla, juurikin siksi kun ei hävetä. Paksuimpina aikoina lähdin usein vaatekaupoista itkien kotiin.

Tietysti onni on muutakin kuin elopainon määrä, tietty fyysinen hyvinvointi vaikuttaa korvien väliin ratkaisevasti. Itse olin selkeästi ylipainoinen ja terveys kärsi niistä kiloista, joten voin hyvillä mielin iloita jokaisesta pudonneesta grammasta.

Nyt on hyvä mennä kohti tulevaa vuotta 2012, olkoon se täynnä kuplivaa iloa ja lämpöä meille kaikille. Vuoden ensimmäisenä päivänä juhlin Inssin kanssa kihlauksemme ensimmäistä vuosipäivää.

Ai niin, koitan opetella käyttämään bloglovinia, saas nähdä kuinka tumpelon käy!

Yuletide

Huomenna on aatto! Suunnistan avokkini kanssa kotikonnuille läheisteni luo herkkujen ääreen. Ennen lähtöä pitää katsoa Lumiukko, sillä ilman sitä ei tule täysi joulufiilis. Samaan joukkoon kuuluu Samu Sirkan joulutervehdys.

Niinpä, olen jo pakannut lahjat kahteen erilliseen pussiin, toinen on menossa kummipoikani osoitteeseen, joka on ajomatkan varrella. Toivottavasti ostamani lahjat ovat mieluisia. Tykkään kovasti ostella lahjoja, tosin olen ihan älyttömän huono keksimään lahjoja kellekään. Ja vielä huonompi paketoimaan niitä.

Joten, blogini jää nyt joulutauolle ja palaan näppiksen ääreen lähempänä uutta vuotta. Siispä toivotan kaikille oikein ihanaa joulua!

Tuskaa, verta ja tikkejä

Toimenpide on nyt takana ja kokemus ei ollut kovin miellyttävä. Vaikka itse hammaskirurgi ja -hoitaja olivat mukavia ja koittivat rauhoitella minua parhaansa mukaan, itse hampaan irrottaminen oli ihan hirveää. Asiaan tietenkin vaikutti, että olin paniikkikohtauksen partaalla, aivan kauhuissani ja tärisin kämmenet hiessä. Itse toimenpide ei kestänyt kuin puolisen tuntia, nyt viisaudenhampaani makaa osina jossakin ja suussani on tikkejä tilalla. Kipeä en isommin ole, turvotus on pientä, eikä mustelmaakaan ole. Haava tosin meinaa vuotaa, joten saan jatkuvasti olla tuppo hampaissa. Jospa tämä paranisi toiveideni mukaan nopeasti.

Yllättäen tästä syystä en ole muuta tehnyt kuin levännyt kylmäpakkaus poskella. Olen ollut todella väsynyt ja meinaa hiukan heikottaakin. Syöminen on hiukan haasteellista. Olen saanut tuhottua peräti pienen kulhollisen luumusoppaa, tosin sekin oli loppua kohden vaikeaa, piti nauttia hyvin pieniä lusikallisia. Kunhan tästä tokenen, pääsen toivottavasti syömään riisipuuroa ja muita jouluruokia!

Joululoma!

Tänään on tehty vuoden viimeinen tentti, jonka paketoin ennätysajassa, aikaa meni vain kymmenen minuuttia! Ainakin jäi hyvä fiilis, tuntui että osasin. Jospa siitä nyt saisi sen tavoittelemani kakkosen, asteikko kun meillä on 0-3. Tietty jos kolmosen saan, niin vielä parempi.

Huomenna on edessä viikon kamalin hetki, kun minulta ihmispololta leikataan pois viisaudenhammas. Olen kauhusta kankea, onneksi rakas avokkini lupasi olla henkisenä tukena ja kuskata minua. Nyt peukkuja pystyyn, että saan nauttia jouluherkuista ilman kipuja tai leukalukkoa. Pari lahjaa on edelleen ostamatta, pärkele.

Tänään oli vielä ilokseni treenit, joten sain laulaa (huutaa) 2,5h ja rokata hyvässä seurassa.

Nyt mässään suklaata kun huomenna on naama kuitenkin kipeä!

Faktoja pöytään metritolkulla

Kerronpa tässä itsestäni ja elämästäni ja kaikesta siltä väliltä.

- Juurin nyt olen 26, ensi kuussa tulee taas yksi vuosi lisää
- Kissoja minulla on nykyisin kolme, Pullan ja Naksun lisäksi riiviökakara Laku Taavettiina 1v

Lakulla oli sisko Nekku Amalia, joka suureksi suruksemme lähti tähdeksi taivaalle vasta 4 kuukauden iässä.

Ikävä on edelleen kova pikku rääpälettä.

- Hiukseni ovat juuri nyt vaaleat, pituutta sen verran että yltävät olkapäille.
- Bändi jossa laulan, on sekstetti, soittolistalla covereita pääosin 80-luvulta
- Lempivuodenaikani on kesä, silloin on sentään lämmin, mutta ne ötökät, hyi! Pidän toki muistakin vuodenajoista, jokaisessa on oma viehätyksensä
- Olen täysi jouluihminen, vaikka kuinka vänkään, niin silti joka vuosi innostun siitä yhtä paljon.
- Vaikka rakastankin ihanaa Tamperetta, olen silti sydämeltäni pohjoispohjanmaan tyttöjä.
- Olen hulluna kauniisiin vaatteisiin, kenkiin, laukkuihin ja muihin asusteisiin, kimaltavia koruja en voi vastustaa
- Omistan noin 30 pulloa kynsilakkaa ja lähes yhtä monta paria korvakoruja
- Minulla on 4 tatuointia ja 2 lävistystä, korvakorut olen laittanut taiteen sääntöjen vastaisesti ampumalla, enkä neulalla
- Pelkään neuloja ja ilotulituksia, kaikkein eniten pelkään menettäväni läheiseni tai että heille sattuu jotain
- Tituleeraan itseäni usein muusikonretkuksi ja kuvataiteilijaksi, koulutukseni on kuitenkin liiketalouden kiemuroissa
- Kihlasormukseni on titaania ja sitä kiertää musta aaltoileva koristekaiverrus, tuleva vihkisormukseni on oleva sileä flakkarinkula, titaania sekin, yhdellä pienellä timantilla. Kihlanikin on flakkarunkoinen, eikä puolipyöreä, kuten joskus voisi erehtyä luulemaan, optinen harha.
- En käytä keltakultaisia koruja, vaan hopeaa, titaania ja rihkamatkin ostan aina hopeanvärisinä. Aarteeni, keltakultainen ohut flakkasormus kolmella ulkonevalla timantilla, on ensinnäkin poikki (ehkä liian pieni) ja lahja rakkaalta edesmenneeltä mummultani. En raaski käyttää sitä, sillä se on minulle korvaamattoman arvokas ja en halua että sille tapahtuu mitään
- Olen 170cm pitkä, huimat 2cm pidempi kuin Inssi ja 15cm lyhyempi kuin pikkuveljeni S. Olen myös pidempi kuin kumpikaan vanhemmistani
- Ihailen suuresti ihmisiä jotka pukeutuvat ja sisustavat tyylikkäästi, sillä itse en kuulu heihin

Mitä muuta kertoisin? Kysyä saa!

Tinsel and baubles

Arlandan sähkökatkon vuoksi sain miehekkeeni kotiin 12h myöhemmin. Otimme yhdessä pienen varaslähdön jouluun ja kokosimme muovikuusen ruokasaliin. Minulle jäi koristelu-urakka ja ne koristeet loppuivat kesken, kuten arvasin. Lisää köynnöstä!

Muovikuusen kokoaminen oli yllättävän helppoa, jopa oksien taivuttelu, vaikka naarmuja tulikin koko rahan edestä. Lisäksi eilen avatessani pelikaappia (olohuoneen pieni, josta on ollutkin jo puhe) putosi rikkaimuri suoraan syliin ja peukkuhan siinä jäi alimmaiseksi. Joten eilisilta meni käsi omatekoisessa paketissa ja peukaloparka joutui vielä nojaamaan lastaan, jonka väkersin pikapikaa pahvista. Tänään olen sinnitellyt ilman sitä, mutta voi olla, että joudun turvautumaan siihen uudestaan, vielä aristaa sen verran. Onneksi ei mokoma murtunut!

Nyt kun sain mieheni takaisin, niin tänään lämmitetään saunaa, syödään hyvin ja ollaan vain ihan kaksin. Tosin kaupassa pitää käydä, samalla on ihan pakko ostaa lisää köynnöstä kuuseen. Latvatähteä pitää ihan erikseen kehua, se on tosi kaunis, kimaltava hopeanvärinen Weisten filigraanitähtönen, jonka keskellä kimmeltää iso strassimöhkäle. Muuten koristeet ovat puna-hopeita, yksi köynnös piti olla pronssinvärinen kun Inssi niin halusi. Voi mun miekkosta.

Maanantaina olisi vuoden viimeinen tentti ja parit palaverit, sitten voi hyvillä mielin paeta joululomalle!

Missä muruseni on

Inssi tulee tänään kotiin! Ennen miehekkeen kotiutumista pitää siivota ja pyykätä, pitää käydä kaupassa ja postissakin, ääk. En vielä edes tiedä mistä edes alottaisin, onneksi aikaa on. Inssi tulee vasta myöhään illalla, yhdentoista aikaan toivon mukaan.

Mukava päästä oman kullan kainaloon, johan tässä on viikko eletty itsekseen ja oltu hunningolla. Viimeiset joululahjat ovat vielä kaupassa ja pitäisi varmaan suunnitella ensi viikon syömisiä, vaikka aaton ja joulupäivän vietämme vanhemmillani, samalla reissulla käymme Inssin kotitilalla. Minun täytyy siis kehitellä aatonaatolle ja tapaninpäivälle jotain jännää. Joulukuusikin on vielä paketissa, kotona se on aina koristeltu aatonaattona, mutta tänä vuonna saatamme ottaa varaslähdön ja koota kuusen lähipäivinä. Harmi kun ei saatu oikeaa kuusta, mutta koska emme ole pyhiä kotona, niin parempi näin. Ehkä ensi vuonna!

Vielä tosin pitää ostaa lisää koristeita, sanon minä!

No plääh

Juuri kun pääsin flunssasta, sairastuin mahatautiin. Ei hyvä. Onneksi rakas miehekkeeni saapuu huomenna, jospa olisin paremmassa kunnossa silloin. Nyt makaan suht hyvällä omallatunnolla sohvalla ja katson Ritari Ässää. Eipä tässä muuta jaksakaan. Toiveena olisi huomenna siivota ja laittaa jotain spesiaaliherkkua Inssille. Tänään olisi pitänyt käydä koululla, mutta en uskalla mennä postilaatikkoa pidemmälle tässä tilassa. Hiukan tympii, mutta kyllä tämä tästä.

Tänään lepään siis ja toivon parempaa oloa. Samalla pohdiskelen viimeisten joululahjojen hankintaa, vielä pari puuttuu.

Mutta nyt lisää Ritari Ässää ja peitto korviin!

Hunninkoviikko

Huu, Inssi lähti aikaisin aamulla kohti lentokenttää ja on luultavasti tällä hetkellä ulkomailla. Ikävä kalvaa, totta kai. Mutta perjantai-iltana puoliskoni tulee kotiin, joten en joudu olemaan itsekseni kovin kauaa. Tekemistä piisaakin, kun on koulu- ja kotihommia, mutta ei koko aikaa! Pitää muistaa myös nautiskella olostaan ja hemmotella itseään. Kuten sanottu, tiedossa viikko vain minulle.

Tänään pestään pyykkiä, käydään kaupassa ja pitäisi varmaan näyttää lapiota pihalle. Ihanaa, kun lunta kerääntyy isoiksi valleiksi ja täytyy heiluttaa lapiota. Astma kiittää taas, köh köh kröh. Onneksi Inssi teki eilen lumityöt, joten kinosta ei ole hirveästi. Pitää vaan raivata tilaa omalle autolleni, joka oli jo lievässä hankimotissa.

Mutta nyt kauppaan ostamaan herkkuja! Ihanaa viikkoa kaikille!

Tahtoo, tahtoo

Hemmetti! Meninpä kuolaamaan Blackgroupin sivuille ja teki mieli tilata pulju tyhjäksi. Ihan liikaa ihanuuksia, damn it!

Tässä muutama juttu minkä haluaisin itselleni.
Nimittäin kenkiä!

Demonialta Charade Pinstripe:

Slush-saappaat

Bravo-saappaat ja avokkaat

Sitten perään muutama nimetön kaunistus...

Olisihan noita, nämä kuvat ovat napattu Mortcian ja Blackgroupin sivuilta. Eikös olekin upeita nilkantappajia?

Kyllä tämä tästä

Elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa, tosin tänään on flunssan lisäksi kärsitty päänsärystä, joka ei halua rauhoittua sitten millään. Koska vaivanani on migreeni, tiedän konstin jos toisenkin säryn taltuttamiseen. Olen käynyt repertuaarini läpi, olo on aavistuksen helpompi, mutta syynä on säryn oire, pahoinvointi. Mutta, mikä ei tapa, se vahvistaa.

Hengitys kulkee jo pikkuisen paremmin, ei tarvitse läähättää. Harmittaa, kun en voi ulkoiluttaa Mammia flunssan takia, äiti ja Inssi ovat molemmat kieltäneet minulta kaiken rehkimisen. On meinaan kuumetta ja eilen oli vielä melko napakka happivajaus. Kuitenkin, myös tänään kiersin minipienen lenkin Mammin kanssa, saadakseni raitista ilmaa ja pitihän tytön päästä pissalle. Enkä malttanut olla pois tuon kauniin luonnon helmasta, kun on satanut lunta, eikä ole hyytävän kylmä.

Onneksi on jo parempi olo, ehkä uskaltaudun huomenna jopa lähikauppaan!

Sininen hetki

Onpas komea kuva, ihana suorastaan. Se on meinaan talvi nyt. Täällä on ainakin 5cm lunta. Viime talvena pihassa oli sellaiset vajaa 70cm hankea. Lumityöt, yäk. Joulufiilikset ovat tosin nyt ihan uusissa korkeuksissa kun on lunta. Enkä edes isommin ole talvi-ihmisiä, vaikka pidänkin kaikista vuodenajoista. Mutta minä palelen herkästi.

Harmikseni olen taas flunssan kourissa. Toinen sairastuspäivä menossa, oireet alkoivat toissailtana. Kuumetta ja nuhaa, höystettynä hengitysvaikeuksilla. Kiitos vaan astma. Toivottavasti paranen pian ja olen ensi viikolla kunnossa, koska Inssi lähtee työmatkalle viikoksi ja minun pitää huolehtia talosta. Olen siis viikon mörönsyöttinä, tämän ajanjakson olen nimennyt itsekkääksi hunninkoviikoksi. Toisin sanoen, teen kaikkea kivaa ja syön herkkuja. Uhkasin syödä suklaata niin paljon, että sitä tihkuu ihohuokosistani. Koulullakin näytti olevan juuri sillä viikolla kivoja lounasvaihtoehtoja. Menee äkkiä mässäämiseksi.

Perjantaisin on vapaa pääsy museoihin, joten houkutus nauttia kulttuuria on todella suuri. Haluan viikon ajan tehdä vain kivoja juttuja, ravitsen mieltä ja kehoa. Eli tiedossa lenkkeilyä, kauneushoitoja ja saunaa, sekä jollakin tapaa jotain kultturelliä, esim. käyntiä kirjastossa tai museossa. Leffailtakin voisi olla omiaan. Ja tietty hyvää ruokaa niin että napa paukkuu! Tiedä miten sitten jaksan syödä illalla mitään, jos lounaalla ahdan naamaani ties mitä hyvää.

Meidän perheen viikonloppu ja ruokajuttuja

Olipahan melkoisen tapahtumarikas viikonloppu!

Äitini tuli perjantaina käymään ja samana iltana kipaistiin tyttöjen kesken Säästökuopassa, kun mun piti hakea kissanruokaa. Samalla nappasin mukaan vähän ruokaa ja saunajuomia. Minulle alkoholiton siideri, Inssille tölkki olutta, äiti otti siiderin ja lonkeron. Ilta menikin saunoessa ja höpötellessä. Kovan tuulen takia Mammi oli taas paniikissa ja sitä on kestänyt iltapäivälle.

Onneksi aiemmin päivällä hain apteekista Serene UMia, joka on oikea taivaanlahja! Nyt on rauhallinen koira ja tuulikin on laantunut.

Lauantaina kävin äidin kanssa aamulenkillä ja sitten suuntasimme keskustaan shoppailemaan. Oli aivan älyttömän hauskaa! Kierreltiin kauppoja ja käytiin herkuttelemassa Kauppuri 5ssä. Löysin lahjan kummipojalle ja Inssillekin pari, mutta enpä kerro mitä. Harmi, kun äiti lähti jo lauantaina, olisin mielelläni shoppaillut koko päivän ja viettänyt laatuaikaa mamman kanssa.

Tänään käytiin aamupäivällä koirapuistossa, jossa emme viihtyneet kovinkaan kauaa, kun satoi räntää. Sen verran tuli käytyä kaupoilla, että ostettiin pihalle led-puu, kuusenkynttilät, joku valonauha ja ruokaa. Inssi-muru laitteli valosarjoja sisälle ja ulos kissojen suosiollisella avustuksella. Naksu yritti syödä niitä ja oli hetken valopää sininen ledi suussa.

Huomenna pitää käydä asioilla ja kaupassa. Ääk. Kuitenkin kansa on taas käsittänyt, että maailmanloppu tulee ja on pakko rynnätä suu vaahdossa ostamaan säilykkeitä. Oma vikani, kun en keksinyt ruokaa Itsenäisyyspäivälle. Huomenna sitten kärsin muiden mattimyöhästen joukossa. Enkä oikein vieläkään keksi mitä tarjoilen juhlapäivänä. Argh.

Minulla on ikävä

Tänään huomasin sen taas. Kuin varkain se nousi pintaa ja teki mielen haikeaksi. Ikävä, kaipaus. Vaikka olen menettänyt läheisiä ihmisiä sekä eläimiä, kaipuu kohdistui heidän sijastaan toiseen asiaan. Rakkauteen, urheilulajiin. Tatamin tuntuun paljaiden jalkojen alla, vyön sitomiseen, harjoituksiin, mustelmiin, onnistumisiin ja mokiin.

Tutustuin rakkauteeni ollessani viidentoista, kiukkuinen varhaisteini. Kunto nousi kohisten ja itsevarmuus kasvoi, ei mennyt kauaa, kun olin melkoinen tekijä. Pullistelevin lihaksin kuljin pää pystyssä, ilman pienintä aikomustakaan satuttaa ketään, mutta en enää pelännyt. Kuudentoista vanhana sattui harjoituksissa tapaturma ja kaaduin olkapää edellä molskiin. Olkapää murtui neljästä kohtaa, sm-kisat jäivät haaveeksi ja jouduin miettimään vakavasti lopettamista. Jatkoin kuitenkin vielä pari vuotta, siirtyen enemmän asepuolelle heiluttamaan nunchakuja ja huitomaan kepillä. Valitettavasti olkapää ei pysynyt menossa mukana ja jouduin tekemään raskaan päätöksen. Jätin rakkaan harrastukseni sydän murtuneena. Takaraivoon jäi kuitenkin palo palata takaisin tatamille.

Vieläkin kipinä kytee, enää eivät kilpakentät kiinnosta, vaan mielummin kohottaisin kuntoa sen parissa mikä nosti itsetuntoni uudelle tasolle ja sai minut omistamaan itseni sille.

Kyllä rakkaani. Minä aion palata. Aion ainakin yrittää, minun on niin ikävä.

Because sulla on rumimmat kuteet ja pisin naama!

Joulukuu! Kohta on aatto!

Viime yönä sai jopa nukkua, Mammin kiusaksi on tuullut taas ja eilinen sekä toissapäivä olivat melko raskaita. Valvoin niiden välisen yön Mammin kanssa, kun toinen pelkäsi ihan mahdottomasti. Siltä yöltä jäivät unet vähiin, onneksi sain aamulla nukkua muutaman tunnin. Eilen olinkin aika väsynyt, kun kävin koululla pikapikaa palauttamassa tehtäviä. Onneksi viime yö oli rauhallinen ja tänään koira on vaan nukkunut. Parin päivän panikoiminen ottaa ilmeisesti voimille.

Tänään pitäisi siivota. Phui. Huomenna saamme vieraan, äitini tulee yökylään ja käymme yhdessä shoppailemassa joululahjoja. Ei ole oikein kotikylässä samaa tarjontaa kuin täällä, asukkaita kotopitäjässä 20 000 ja täällä Uleåborgissa rapiat 142000. Pienehkö ero. Onneksi tässä on koko päivä aikaa siivota ja järjestää, illalla on poikkeuksellisesti bänditreenit, kun maanantaina ei ollutkaan.

Pikkuhiljaa, tiskari hyrskyttää astioita, kohta laitan ekan koneellisen pyykkejä pyörimään. Sitten pitää vielä imuroida, pestä lattiat ja vessat, pyyhkiä pölyjä. Ei varmaan tekisi pahaa näyttää juuriharjaa kylppärille ja saunallekaan. Katsotaan miten tässä ehtii. Pitää hiukan varoa ettei riehu, kun selkä on oireillut ja eilen podin melko rajua migreeniä. Hiljaa hyvä tulee.