Bensaa suonissa

Matka kotiin ja takaisin onnistui hyvin, pieni väsymys meinasi iskeä paluumatkalla, mutta meni ohi. Ajamiseen on selvästi tullut varmuutta, autokin pysyy käynnissä. Yksin tuntuu olevan kaikista mukavin ajaa, saa höpötellä omiaan tarpeen tullen. Kyllä, puhun itsekseni ajaessa: Nosta kytkin, paina kaasua, vaihda vaihde, hidasta, KURKKAUS! Onneksi kaikki omituiset suunliikkeet voi pistää hands-freen piikkiin, kjäh kjäh.

Sain muuten tänään Inssiltä hands-freen. Turvallisuus ennen kaikkea.

Huomenna on ihan pakko siivota, hakea Ozzylle ruokaa ja varmaan käyn kaupassa. Mikäpä siinä, kun on oma auto alla!

The freeway's heading south

Niin minä tyttö vaan ajoin keskustaan ja paluumatkalla kävin vielä moottoritielläkin. Opel totteli säikkyä emäntäänsä, välillä protestoiden hakevia otteitani. Mutta tuntui hyvältä ajaa ihan itse, kuunnella Gothministerin Happiness in darkness levyä. Pakko ottaa muitakin levyjä, ahdistaisi kuunnella samaa levyä jatkuvasti, vaikka se olisikin hyvä. Onneksi levyhyllyssäni majailee lätty jos toinenkin, joten on varaa valita. Tai sitten kuuntelen radiota, heh heh.

Huomenna käännän Vectran keulan kohti kotikaupunkiani ja hurautan sinne viikonloppuvisiitille. Erityisesti äitini on innoissaan, kukaan perheestäni ei ole nähnyt minua auton ratissa. Tiedossa on noin tunnin ajomatka, minulla voi mennä kauemminkin. Matkalla pitää piipahtaa Biltemassa hakemassa velipojalle jotain tavaraa ja samalla pitää ostaa pyyhkijänsulat kiesiini. Toivottavasti ehdin ruuhkan alta pois. Hiukan jännittää pitempi ajomatka, mutta kai minä sen kestän, pidän tauon tarvittaessa.

Parasta tässä päivässä oli kahvituokio iki-ihanan Foxien kanssa, pitää nähdä pian uudestaan. Omasta syystäni johtuen kahvihetki oli lyhyt, mutta sitäkin antoisampi. Olin ostanut reilulla kädellä parkkiaikaa, joten kävin ostamassa palkinnot ajokortistani, kaksi kaulakorua. Henkalta ostin pyöreän medaljongin, jossa komeilee pöllö ja Seppälästä ketun, molemmat ovat "hopeisia" pitkällä ketjulla. One Waystä bongasin heppa- ja perhoskorvikset, jotka pitää käydä hakemassa jossain välissä pois. Kettukorun kanssa oli tuuri mukana, se oli viimeinen siinä liikkeessä!

Kiva ja opettavainen päivä takana. Nähdäänhän pian uudestaan, Foxie?

Success!

Tänään on päivä, jota koskaan ei pitänyt tulla. Olen tänään suorittanut hyväksytysti ajokokeen ja saanut ajoluvan, elikäs kortin. Tietysti olen todella iloinen, kaikkein mukavinta on sukulaisten ja kavereiden myötäeläminen ja kannustaminen koko autokoulun ajan. Nyt pitää vaan uskaltaa ajella ja kehittyä sitä mukaa. Ehkä minusta tulee päivä päivältä parempi kuski ja saan varmuutta ajamiseeni.

Nyt voinkin ostaa itselleni kaksi kaulakorua, mitkä sanoin hankkivani vasta sitten, kun suoritan ajokokeen hyväksytysti. Huomenna en vielä uskaltaudu keskustaan, mutta torstaina huristelen torin rantaan. Jännittää jo valmiiksi. Pitää miettiä tarkkaan mitä kautta ajan ja erityisesti mihin aikaan.

Loppuillan lepuutankin jalkojani ja päätäni. Hyvä minä.

Risteysjarru

Huomenna on totuuden hetki. Otsikkona hokema, jonka pitäisi auttaa muistamaan jarruttaminen risteyksissä, keskustassa kun on niitä pimeitä risteyksiä ihan solkenaan. Veljeni jo ohjeisti ajamaan kuin vanha mummo, uhkasin tiruuttaa ykkösellä moottoritielläkin.

Tänään kävin ajotunnilla ja hyvin meni, yksi virhe tuli, taas kerran hurautin liian lujaa risteykseen. Huomenna hoen vaan risteysjarrua ja toivon mukaan muistan ajaa siivosti kaikin puolin. En halua enää uusia ajokoetta, vaan haluan saada ajoluvan.

Tänä iltana pääsen rokkaamaan bänditreeneihin, keikka odottelee muutaman viikon päässä. Pitää vielä kasata settilista ja treenata, treenata, treenata.

Päivän paras juttu oli, kun sovin kahvittelutreffit Vapautuksen Foxien kanssa torstaille. Jee! Tiedä vaikka pääsen huristelemaan paikalle omalla autolla!

Hurei, se on loma ny!

Syysloma alkoi tentin jälkeen, ou jee! Tentti meni kivasti, vaikka olin lukenut tosi vähän. Jospa sieltä tulisi se kaivattu kiitettävä, vaikka yksi kohta jäikin tyhjäksi. Ensi viikon aion pyhittää lomasta nauttimiseen kaikin tavoin. Sekä siivoamiseen. Vaikka se ei olekaan lempipuuhaani, mutta pakko mikä pakko. Kuluuhan siinä kaloreita roppakaupalla kun siivoaa 150 neliötä!

Hiusoperaationi etenee edelleen vaalennusmönjien kihinässä. Inssi ehdottelee minulle punaista tukkaa, joka voisi olla aika jänskä. Joskus aiemmin olen pitänyt tummanpunaista tukkaa, mutta eihän se pysynyt ollenkaan. Ehkä vaalennetussa päässä se ryökäle voisi pysyä pidempään. Olen silti todella skeptinen. Noh, ainahan sitä voi kokeilla.

Tenttipäivä

Hah, tenttiin lukeminen on edelleen kesken. Hotsitus pyöreä nolla. Onneksi tentti on vasta iltapäivällä ja kortittomana luen vielä koko bussimatkan, öhö öhö.

Päätin piristää itseäni laittautumalla tosi nätiksi, sekin on vielä kesken, kun en keksi mitään vaatetta ja jumitan koneella. Tenttikirja on tuossa koneen vieressä ironisesti. Kaiken lisäksi jumitan olohuoneessa, enkä rakkaassa työkammiossani. Jopas nyt.

Haluaisin laittaa hameen, mutta varmasti palelen. En oikein enää tarkene pelkissä farkuissakaan, eikä ohut villakangastakkinikaan lämmitä. Rakkaat ihanat mussukkani, eli nahkatakkini, eivät enää mahdu päälle. Kun ne ostettiin, olin mallia anorektinen riuku. Nykyään olen rintava amatsoni, normipainon ylärajalla. Enkä raaski luopua mussukoistani, jos vaikka joskus mahtuisin niihin. Toiveajattelua!

Nyt takaisin tenttikirjan pariin, että tulee kiitettävä. Toivottavasti muistan olla ajoissa pysäkillä, sehän tästä vielä puuttuisi.

Ei se aina onnistu

Vaikka maailma ei kaatunutkaan, silti harmittaa ja on paha mieli. Kuten moni muukin, reputin tänään ajokokeessa. Tein sen verta räikeän virheen ja omat jalkani eivät olleet tarpeeksi nopeat, joten se pomppasi. En takuulla ole ensimmäinen enkä viimeinen jolle niin käy, eikä mitään sattunut virheen takia, mutta silti. Minä epäonnistuin rankasti ja se jos mikä tuntuu pahalle. Läheiseni ovat jaksaneet lohduttaa ja tsempata, olen saanut rypeä itsesäälissä oman aikani, sillä tavoin olen aina päässyt asioista yli. Ensin ryvetään ja sitten jossain välissä, se kuuluisa taistelutahto nostaa päätään. Uusi yritys ei ole kovin kaukana ja kyllä varmana se menee silloin komeasti! Onhan minulla jo auto pihassa odottamassa kuskiaan.

Lisäksi sain koko katsastuskonttorin ilkeimmän ja häijyimmän inssin, joka on kuulemma jo eläkkeellä! Ihan meikäläisen tuuria.

Huomenna on ruotsin tentti, johon olen muka lukenutkin jotain. Pakko vielä päntätä, että muistaisi muutakin kuin oman nimensä. Tästä tentistäkin saan revittyä itsesääliä, minunhan piti ajaa sinne omalla pirssilläni! Voivoi ja nyyhnyyh.

Huomenna ei ehkä enää ketuta niin rankasti kuin tänään ja jonain päivänä tämä on vain muisto muiden joukossa. Mutta nyt minä saan vielä hetken rypeä ja kiukutella epäreilulle maailmalle.

Koitin piristää itseäni lotraamalla lisää vaalennusvoidetta kirjavaan päähäni. No, se on vähemmän punainen ja piirun verran vaaleampi. Violetti väri saa edelleen odottaa kiltisti vessan hyllyllä. Ollaan vielä hetki punapääblondina.

Vuosipäivä

Tänään on kulunut vuosi kohtalokkaasta tapaamisesta, jonka ansiosta kaksi ihmistä asuu yhdessä alppimajaansa titaanikihlat sormissa.

Juhlapäivän kunniaksi kävimme syömässä viikinkiruokaa Haraldissa. Koitin mukamas kihartaa hiuksiani, mutta ne penteleet vaan suoristuvat. En osaa.

Päivällä kävin Hulluillä Päivillä ihmettelemässä ja törmäsin sattumalta Vapautus-blogin valtiattareen, nimittäin Foxieen. Jee! Juuri eilen illalla mietin, mitä neitoselle mahtaa kuulua. Tulin tapaamisesta tosi hyvälle mielelle ja väsymys iskikin vasta bussissa. Pysäkillä takin ja paidan sisään hulahti inhan kylmää sadevettä. Hyijyijyi!
Stockalta ostin muutaman kasvonaamion, euron kappale ja vitosen satsin suklaapatukoita. En oikein jaksanut kierrellä, vaikka kerrankin Stockalla ei ollut suunnatonta ihmismassaa, joka tyrkkii ja tönii. Omaa tilaa oli suorastaan ruhtinaallisesti. Sunnuntaina suunnistan paikalle miehekkeeni kanssa, huomenna on ajotunti, joten keskityn nyt siihen ensiksi.

Maybe tomorrow is a better day

Eilen aamuna sänkyni reunalle istuutui vanha viholliseni, jonka kanssa olen taistellut todella pitkään. Se oli vaaninut jossain taka-alalla jonkin aikaa, odottaen heikkoa hetkeä jolloin iskeä. Eilenhän se sitten hyökkäsi, täydellä voimalla ja kaatoi pienen tyttölapsen yhdellä huitaisulla. Kirosin, etteikö tämä vieläkään ole ohi. Olen syönyt niin paljon lääkkeitä voidakseni tapella vastaan, mutta silti se on siinä, vaanimassa minua ja odottamassa josko puolustukseeni ilmaantuisi pienen pieni aukko.

Se heitti minut sohvalle sikiöasentoon huutamaan kyyneleet silmissä. Se istui rintani päälle ja raapi sydänalaa verille, samalla nauraen räkäisesti päälle etten koskaan pääse siitä eroon. Minähän vain väsyn mitä pidempään joudun tappelemaan sen kanssa. Inssi oli kovilla eilen, hoitaessaan avokkiaan joka oli päivässä muuttunut omaksi varjokseen.

Viholliseni virallista nimeä en halua paljastaa, enkä muutenkaan puhua siitä isommin. Sen verran paljastan, että Vihulainen on fyysinen sairaus, joka on vaatinut lääkehoitoa ja läheisiltäni ihan uskomattoman pitkää pinnaa, sillä vointi on välillä ollut todella huono. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka kiitollinen olen jokaiselle minua jaksaneelle ja auttaneelle. Vaikka monet tietävät sen oikean nimen, silti haluan pitää sen salaisuutena valtaosalle tuntemistani ihmisistä, sillä kaikki eivät sitä ymmärrä.

Eilen päivä menikin vähän harakoille ja valtaosa levätessä. Tänään tuntuu paremmalta, mutta tunnen Viholliseni olevan vielä lähellä ja itseni hauraaksi. Vaikka elämässäni on paljon hyvää, eikä mitään pahaa ole tapahtunut, on silti joskus vaikeita päiviä, jolloin voimat ovat poissa ja nenäliinoja kuluu. Illalla oli jo parempi olo, jopa pieni hymyntapainen vilahti huulilla ja rakas avokkini hoiti pientä potilasta parhaansa mukaan, iso kiitos siitä.

Tänään yritän tehdä jotain järkevää voimieni mukaan ja muistaa myös levätä, silmät ovat vielä todella turvonneet eilisestä. Kyllä tämä tästä.

I sense, there's something in the wind

Kirottua!
Koulutehtävän vuoksi piti selata nettikauppoja ja kappas vain, löysin itseni liian monen ihanan paikan sivuilta kuolaamasta kauniita tavaroita. Jos taas veisin vanhoja vaatteita SPR:lle ja heittäisin kylmästi käyttökelvottomat pois, olisin taas raivannut tilaa uusille ihanuuksille. Nyt kun mikään ei estä minua pukeutumasta tasan niin kuin itse lystään.

Harmi, että pankkitilini ovat uusia vaatteita vastaan. Ärh. Jospa tulevaisuudessa minua odottaisi kohtuupalkkainen vakityöpaikka, jonka parissa viihtyisin. Hoidetaan nyt ihan ensiksi koulu pois alta ja ajokortti taskuun siinä samalla.

Vaikka saahan sitä haaveilla.

Bunnies must like me for I'm a walking carrot

Nyt alan jo tottua tähän punakirjavaan tukkaani, ehkä jalostan tätä vielä toisella värinpoistolla ja hiustenleikkuulla. Tiedä vaikka innostun värjäämään koko nuppini oranssiksi. On meinaan todella villin näköinen yhdistettynä ruskeisiin silmiin!

Tulos

Siitä tuli oranssi. Juuret ovat tosi vaaleat ja siitä lähtevät tummenemaan oranssin sävyissä. Vahuu. Viritys sai nimen revontulitukka eikä naurusta tule loppua. Ehkä pitää tehdä toinen värinpoisto ja käydä kampaajalla hiusamputaatiossa.

Jäähyväiset värikerroksille

Nyt olen tehnyt väkivaltaa hiuksilleni. Päässäni kihisee värinpoistomyrkky, jota onnistuin roiskaisemaan silmäänikin. Olen jo valmiiksi kauhuissani lopputuloksesta, onneksi kaapissa on huiveja sekä pipoja. Huomenna kun alkaa taas kerran opiskelu kurssilla, niin hiukka jännittää minkä näköisenä menen istumaan luokkaan. Tästä lähtien olen koululla seuraavat viikot vähintäänkin joka maanantai sekä keskiviikko, kurssilla, omien juttujeni parissa sekä nauttimassa ilmaista lounasta. Valmistuminen on ihan nurkan takana!

Autokoulussa ollaan tosiaan loppusuoralla, enää 4 ajokertaa sekä liukkaan ajo ja sitten onkin jo inssiajon paikka. Hui!

Toivottavasti tämä rääkki ei tee minusta kaljua ja onnistuu, että voin kulkea useamman viikon "värittömässä" tukassa. Uutta värinpoistoakin voi ajatella vasta 2-3 viikon päästä, uutta värjäystä suunnittelen vasta ensi kuun puolelle, kun on keikka marraskuun lopulla. Tietty jos ennen sitä tulee keikkaa, tyyliin kuun vaihteessa, niin sitten värjään toki aiemmin, ellen täysin ihastu tähän kuontalooni. (mitä en usko ihan heti tapahtuvan)

Nyt huuhtelemaan, katsotaan mitä tästä tulee!