Alppimajan kertomuksia osa. 2

Lisää juttua rakkaasta alppimajastamme.

Aloitetaan alakerrasta ja edetään ylös.

Alakerrassa ovat olohuone, keittiö, pieni wc, sauna ja kylpyhuone, kodinhoitotila, vierasuone ja ruokasali sekä tietty eteinen. Portaiden alla on säilytystilaa, joka on tällä hetkellä aika vähällä käytöllä.

Kuten sanottu, rakas kotimme on suurilta osin alkuperäisessä tilassaan, joten tyyli on sen mukainen. Keittiö on remontoitu muutama vuosi sitten, asialla edellinen asukas omin pienin kätösinsä. Nyt vuorossa raakaa kritiikkiä. Keittiö näyttää hyvältä. Nimenomaan näyttää. Se on kirsikanväristä massiivipuuta all the way. Yläkaappeja ei ole, vaan niitä massiivipuuhyllyjä sekä astioille on metallisia hyllyjä, Ikean Grundtal nimittäin. Ajatus on varmasti keittiötä työstäessä ollut hyvä, esimerkiksi liikutettava saareke on kiva ja pidän siitä paljon, sekä kaappien vetimet. Mutta muuten... Ei, ei ja ei. Toimivuutta ei ole ajateltu loppuun asti, ovet turpoavat kostella kelillä, lasit putoavat hyllyistä (paksuja metallitankoja suurilla väleillä, nääs), avohyllyjen tuotteet keräävät rasvapölyä ja puutasot eivät kestä juuri mitään. Minä haluaisin kivitasot, mustat kivitasot, valkeat alakaapit ja lasiovet ylös alumiinikehyksin. Minulla ei ole mitään puuta vastaan, mutta joku raja nyt! Uuden keittiön saanen hyvällä tuurilla 2013. Jeejee.

Keittiöön ei mahdu isoa ruokapöytää, vaan siellä asustaa pieni pöytä kahden tuolin kanssa. Viereisessä ruokasalissa leveilee koko pituudessaan minun ruokaryhmäni, seuranaan kombikaappi, lipasto ja pari hyllyä, sekä pyörillä rullaileva mediasäilytysyksikkö. On sinne eksynyt pari kissojen raapimislautaakin. Aiemman perheen aikana ruokasali oli leffahuone, joten yksi seinä on maalattu videotykin käyttöön sopivaksi. Koska meillä ei ole tykkiä, vaan hyvin päättäväinen ja kovapäinen emäntä, niin siitä tuli ruokasali. Ihanaa ylellisyyttä! Kombikaapin lasioven takana koreilee läjä astioita ja kynttilänjalkoja, joita käytetään vain erikoistilanteissa. Hassua sinänsä, että meillä on vajaa 20 viinilasia, mutta kumpikaan meistä ei juo viiniä. Ruokasalin yhdelle seinälle kiipeää jossain välissä kullankimalteinen lintutapetti tuomaan tilaan ylellisyyttä, sillä haluan ruokasaliin sellaista henkeä, siellä kestitään vieraita ja syödään juhlavampia aterioita yhdessä. Vastapäisellä seinällä riippuu iso taulu, Alfonse Muchan Neljä vuodenaikaa. Mucha on yksi lempitaiteilijoistani, joten olen tosi iloinen että sain vuodenajat ruokasalimme seinälle. Ikkunalla on Muumiaiheinen lasitaulu, Ikuinen rakkaus, joka on lahja Inssiltä.

Muutenkin kodissamme on todella paljon rakkaita esineitä, varsinkin minä olen sellainen hamsteri, ettei mitään rajaa. Melkein joka päivä haluaisin Innon tai t.i.l.a.:n tekijät tänne hääräämään ja kaunistamaan kotiamme.

Ensi kerralla tutustutaan olohuoneeseen ja vierashuoneeseen, näihin kuviin ja tunnelmiin.

Onnea on...

Kaavoihin kangistuneena pessimistinä aion nyt keskittyä positiivisiin asioihin, mitkä tekevät minut iloiseksi ja onnelliseksi. Niitäkin kun on vaikka ja kuinka, aina vaan ei näe metsää puilta, y know.

Vaikka kesä alkaa olla lopuillaan, silti on mukavaa, että syksy tulee. Sumuisen sateisissa pimeissä syysilloissa on sitä jotain, vaikka goottiklisee onkin. Ruskan värit ovat tietty upeita, eikä aurinko ihan vielä pakene jonnekin piiloon. Minusta neljä vuodenaikaa ovat suuri rikkaus, vaikka erään sketsin mukaan talvella: lunta sataa ja kaikkia vituttaa. Totta sekin. Kylmyys ja pimeys eivät ole ihmislapsen mielelle paras mahdollinen yhdistelmä, mutta on siinä talvessakin puolensa.

Musiikki on ihanaa. Bändin kanssa treenailu ja keikat ovat todella tärkeä juttu, lisäksi on erittäin suuri asia olla Inssin kanssa samassa bändissä. Inssi soittaa kitaraa jumalaisen hyvin ja aina kun avokkini on lavalla, halkean ylpeydestä. Myös muut bändiläiset ovat todella taitavia muusikkoja, eihän tästä hommasta voi muuta kuin nauttia, iso kiitos siitä heille. Tästä olen nimittäin unelmoinut lähes koko ikäni.

Kauniit asiat ovat visuaaliselle ihmiselle tärkeitä. Koska olen vielä tyttö, niin yllättäen pidän paljon vaatteista ja asusteista. Kimaltavat korut ovat erityisen ihania, sekä vintage-tyyli, eli hattuverkot ja kynähameet ynnä muut. Kynsilakkoihin ja korvakoruihin olen ihan heikkona, ja kummasti sorrun jompiin kumpiin kaupunkireissuillani. Iiks.

Kauniita asioita ovat lisäksi tatuoinnit, suuri rakkauteni ja ovat ne lävistyksetkin kivoja. Ja tietty sisustusasiat pyörivät paljon mielessä ja minusta on todella hauskaa katsella kauniita sisustuskuvia ja selailla katalogeja. Halvat huvit, kivat kuvat.

Naisellinen hömppä, rakkausnovellit ja kosmetiikka ovat aina ilahduttavia juttuja. Vaikka hiusten kihartaminen on lähellä masokismia, palovammoja välttäen, niin onhan se kivaa onnistua. Eipä korsetitkaan ole verkkarien veroisia lötköjä, mutta ne ovat kauniita. Korkokengät ovat vielä oma lukunsa.

Mikä tekee teidät iloisiksi?

Alppimajan kertomuksia osa.1

Ehkä voisin esitellä kotiani tässä kohtaa.

Alppimajaan muutettiin Inssin kanssa hiukan ennen uutta vuotta. Talo on rakennettu vuonna 1980, eli ikää sillä on kolmisenkymmentä vuotta. Se on paikoin alkuperäisessä kunnossa, joten se tarvitsee remonttia. Neliöitä on 150, kerroksia kaksi, autokatos ja varasto. Pihassa marjapensaita, muutama hassu kukkapenkkikin. Jopa minä olen istuttanut kahteen ruukkuun kahta eri liljaa (Courier ja Lollypop) sekä yhtä ruusua, jonka nimeä en muista. Pihaa kiertää aita, edestä tiilimuuri ja muualta uusiksi menevä puu-metallikombo.

Remonttia odottaa koko huusholli, paitsi eteinen. Yläkerran aula tai wc eivät ole kiireellisten ja pakollisten listalla. Tänä vuonna ensimmäisenä uusiksi menee yläkerrasta yhden huoneen ikkunan lasi sekä koko kattoikkuna, joka on kamalassa kunnossa. Heti perään uutta ilmettä saa alakerran wc, ehkäpä lisäksi tapetoimme ruokasalin ja makkarin seinää. Eihän sitä tiedä.