keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Hurraa pin up tytöille!



Omistan kyseisen kirjan ja olen aivan pin up tyttöjen lumoissa. Muutenkin pidän tosi paljon 50-luvusta ja sen tyylistä, Elvis ja kellohameet, ah... Ennen osattiin, kaikkea ei näytetty vaan jätettiin jotain mielikuvituksen varaan, toisin kuin nyt. Yäk. Hiiteen silikonihirviöt, eläköön luonnollisuus ja aitous!

Pin upien kiistaton kuningatar ja keisarinna on tietysti...



Bettie Page! Olen suuri fani ja leikkasin samanlaisen otsiksen kun kyllästyin äidin jatkuvaan painostukseen aiheesta miten otsatukka sopisi minulle. Oma tukkani ei ole lähelläkään Bettien upeaa tyyliä, sillä kuten aiemmin olen maininnutkin, en osaa laittaa tukkaani ollenkaan. Jospa minäkin oppisin joskus.

Mielestäni nykyaikanakin monilla olisi paljon opittavaa menneen ajan keskiaukeaman tytöiltä. Jokainen nainen on kaunis sellaisenaan, muoviset leikellyt turbohuulet ja silikonirinnat eivät ole mielestäni kauniita ja viehättäviä. Muutenkin protestoin ankarasti turhamaisia plastiikkakirurgisia toimenpiteitä vastaan. Miksi jokainen ei saisi olla sen näköinen kuin on, karvoineen kaikkineen? Onko kauneus todellakin muka rinnanympäryksestä ja elopainosta kiinni? Ei kai. Itse koen usein alemmuutta kilojeni tähden, vaikka olen taatusti yhtä hyvä kuin kuka tahansa muukin. Luulisi korvien välin merkitsevän enemmän kuin painoindeksin. Kyllä, minä olen ylipainoinen, rintava, reitevä ja persevä, minulla on vatsakumpu ja jenkkakahvat. Äo:ni on 120 ja omaan hyvän kolmiulotteisen hahmotuskyvyn. Olen laihtunut 10kg ja aion laihtua terveyssyistä lisää, en ole koskaan muistuttanutkaan michelin-ukkoa enkä siihen pisteeseen aio päästää itseäni. Enkä aio laihtua luuviuluksikaan. Haluan viihtyä omassa kehossani ja rakastaa sen jokaista kaarretta, kumpua ja mutkaa. Sillä jos minä en pidä itsestäni, ei kukaan tee sitä puolestani.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Suupielet ponnahtivat ylös


Olen saanut tunnustusta blogistani Vapautuksen Foxielta, suurkiitokset! Olen aivan innoissani tästä ja suustani pääsi kimeä hiii kun luin saaneeni palkinnon. Pannaan hyvä kiertämään, joten pystin saavat Prinsessa Seinäruusunen, Vintage Living, Mustaa pitsiä, Chocochili, Materian ihmeellinen maailma ja tietty Vapautus.
Nyt sitten paljastetaan 7 uutta faktaa minusta kuten haasteena oli. Ääk.

1. Käsilaukussani on aina lompakko, avaimet, henkkarit, meikkipussi, kännykkä ja bussiaikataulu, sekä hervottomasti kuitteja ynnä vähän käytettyjä nenäliinoja.
2. Pelkään neuloja (en kuitenkaan ompeluneuloja) ja ilotulituksia. Lisäksi kammoan kaasunaamareita ja oman hieman trypofobisia piirteitä. Enkä oikein pidä korkeista paikoistakaan.
3. En osaa meikata enkä laittaa hiuksia. En ollenkaan.
4. En pidä keväästä, kurakelit ja liukkaus, mikä ihana yhdistelmä!
5. Olen kuuhullu.
6. Unelma-ammattini on tatuoija. (pienenä halusin olla isona lääkäri, kuten tätini, vielä pienempänä pitsanpaistaja, WTF?!)
7. En osaa puhaltaa purkkapalloa.

Lopuksi jaan kaikille virtuaalisen leivosläjän, olkaapa hyvät!

maanantai 20. syyskuuta 2010

Never say DYE!


Värjäsin hiukseni taas vaihteeksi. Tulipa samalla testattua uutta värjäyskappaani joka osoittautui oikein päteväksi keksinnöksi, kiitokset Evelle jonka ansiosta kappa on kylppärissäni. Homma meni yllättävän hyvin ja mielestäni vähemmällä sotkulla kuin yleensä, olen nimittäin todella hyvä värjäämään kaikkea muuta kuin hiuksiani ja väriä löytyy sitten pitkin kylppäriä ja nahkaani. Varsinkin korviini onnistun aina tunkemaan väriä, onneksi olen löytänyt keinon jolla värin saa iholta pois, nimittäin hohkakivellä! (ei ole kovin ihoystävällistä, tiedetään) Tässä kohtaa mainostan käyttämääni väriä, jota kaltaiseni täystumpelokin osaa laittaa tukkaansa ilman katastrofia, nimittäin Schwarzkopfin Coloriste! Loistava keksintö, vielä kun sen kylkeen ilmestyisi merkintä eläinkokeettomuudesta, niin se olisi täydellinen.


Toivon mukaan hiuksistani tuli mustat ja voin olla taas pari kuukautta huoletta. En nimittäin pidä oikeasta hiusväristäni lainkaan, sillä se on tylsä. Pidän mustasta enemmän ja siinä ajattelin pysyä, toki jokin shokkiväri kuten paloauton punainen olisi hieno, mutta se olisi kutreilleni liikaa. Minun tuurillani olisin muutamassa kuukaudessa kalju.

Pakastimeni on syksyn myötä täyttynyt puolukoilla, niitä on ihan hirveästi enkä ole poiminut niistä ensimmäistäkään. Isot kiitokset siitä kuuluu isovanhemmilleni, jotka ovat taas jaksaneet heilutella poimureita, lisäksi samasta suunnasta olen saanut pienen ämpärillisen perunoita. Kyllä kelpaa! Keksin tehdä puolukkajäädykettä, luultavasti vielä leivon joko piirakkaa tai muffinsseja jossain välissä. Pieni kaappipakastimeni on melkein puolillaan puolukkapusseja, lisäksi siellä on useita rasioita mansikoita, ihanaa! Tulevaisuudessa voi olla ihan järkevää hommata arkkupakastin tällä menolla.

Huomenna ajattelin siivota tämän huushollin kuntoon sillä täällä on hirveä sotku, varsinkin koirankarvoja on kerääntynyt taas ahdistukseksi asti. Tunnustan olevani laiska siivoamaan ja usein tartun imuriin vasta kun on ihan pakko ja silloinkin pitkin hampain. Minulla on aina mukamas muuta tekemistä.

(kuvat googlen kuvahaku)

lauantai 18. syyskuuta 2010

Viuh vauh


Löysin ihanan nettikaupan, asianideas.com. Hullaannuin täysin sushiastioista, koriste-esineistä ja erityisesti viuhkoista, joita haluaisin kerätä nurkkiini läjäpäin. Tällä hetkellä omistan vain yhden valkoisen, muistaakseni Belle Modestelta ostetun pitsimäisen viuhkan jonka bongasin vuonna 2008 Tampereen Finnconissa vieraillessani. Kapine on osoittautunut korvaamattomaksi kesähelteillä, varsinkin viime kesänä se kulki uskollisesti mukanani joka paikassa ja onhan se aika viehkeää piiloutua viuhkan taakse räpsyttelemään silmiään. Ihan kaikista viuhkoista en pidä, nimittäin minun mielestäni ne isot mauttomaksi maalatut, yleensä markkinoilla myytävät, viuhkahirviöt ovat aika luotaan työntäviä. Tai sitten en ole vielä nähnyt silmiäni miellyttävää yksilöä, sekin voi olla mahdollista.


Yllä olevan kuvan viuhka on muuten melkein samanlainen kuin omani!

Kauhukseni huomasin että haluan vaaleanpunaisia meikkisiveltimiä. Minä, joka on inhonnut suurimman osan elämästään kyseistä väriä (joo, kiitti vaan äiti!). Omituista. Ehkä voisin hiukan löysätä pipoa pinkin kohdalla (kun tämä blogini on kerran saanut vaaleanpunaisen taustan) ja koittaa sietää sitä, mutta päälleni sitä en pue!

perjantai 17. syyskuuta 2010

You got a perfect skin, with a devils grin

Innostuin pitkästä aikaa piirtelemään ja tuloksena oli kiva corporate goth-tyylinen asukokonaisuus. Olisihan se kiva jos osaisin ommella jakkuja ja kauluspaitoja sun muuta. Aina ei mene nallekarkit tasan.

Haluaisin ommella itselleni läjän uusia vaatteita, rakastan korsetteja, pvc:tä ja goottivaatteita, haluaisin pukeutua niihin enemmän. Nykyinen tyylini on sinne päin, mutta en todellakaan pidä itseäni kovin goottina, hevarina ennemmin. Erilaisia goottityylejähän on suunnattomat määrät, enkä uskalla alkaa niitä sen kummemmin erittelemään, koska kuitenkin joku jäisi pois ja antaisin ihan väärän kuvan aiheesta, vaikka jotain siitä tiedänkin. Siksi juuri pidän gotiikasta, sen monipuolisuuden vuoksi. Vaatteet ovat joskus hyvin epäkäytännöllisiä, mutta jösses ne ovat hienoja! Mielelläni pukeutuisin viktoriaanisiin pönkkähameisiin ja kihartaisin kutrini ja tarjoilisin teetä hienosta kalustosta tyylikkäille vieraille takapihallani. Teoriassa hauska ajatus, mutta käytännössä ihan mahdoton, sillä takapihani on viidakoitunut ja sisältää muutakin kuin ruohoa. Lisäksi en omista hienoa teekalustoa (no okei, sen japanilaisen mutta tarkoitan nyt semmoista hopeista kruusatumpaa) ja vaatteeni ovat aina koirankarvojen peitossa, todella tyylikästä.

Ihan kaikesta en pidä goottityylissä, esimerkiksi kaasunaamarit ovat mielestäni aivan kamalia. Jokin niissä herättää minussa pientä pelkoa enkä taatusti viihtyisi niiden kanssa samassa huoneessa. Muut hengityssuojaimet sulatan mennen tullen, voisin jopa itse käyttää joitakin.


Alla oleva asu olisi minusta aivan huippu mainituille teekutsuilleni. Pakko kai tässä on pitää sellaiset joskus, vaikka sitten itsekseen. Naapureille ainakin olisi hupia kun istuisin muovisen puutarhapöytäni ääressä pönkkähameessa ja puputtaisin kakkuja kolmikerrosvadilta ja joisin ruusukupista teetä. Olisikohan ovellani sen jälkeen pari valkotakkista setää?


(kuvat googlen kuvahaku)

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Onnea Pullanmuru!


Rakas kissani Pullanmuru, eli Pulla, täyttää tänään kuusi vuotta. Vastahan minä sen hain maalaistalosta, pienen rimppakinttuisen rääkyvän kissanpennun joka roikkui koko kotimatkan huutaen kurkku suorana takkini rinnuksissa. Synttärisankari sai juhla-aterialla lohimoussea, oli muistaakseni jotain gourmet merkkistä apetta. (purkin kyljessä on valkoinen persialainen)

Onneksi olkoon pikku-Pulla, toivottavasti vuosia on tulossa vielä toiset 6.

Kotini on luolani

Ventovirin ihanasta blogista bongasin ihanan idean ja olen päättänyt toteuttaa sen omassa huushollissani. (anteeksi V, jos moinen kopiointi loukkaa sinua) Eli sängyn yläpuolelle toteutettu verhohyllyviritys. aivan mahtava! Omani tulee varmasti olemaan aivan karmea räpellys Ventosen vastaavaan verrattuna, mutta yrittänyttähän ei laiteta.

Muutenkin aion hiukan uudistaa kotiani, vaihdan olohuoneen maton, kun rakas Mammi-koirani on hiukan käsitellyt vanhaa juuttipohjaista repimällä siitä pohjaa irti. Lisäksi tämä kyseinen matto varistaa lattialle hiekantapaista murua, oletan sen olevan suorassa yhteydessä pohjamateriaaliin. Joten mattovanhus saa mennä varastoon ja sen tilalle tulee seeprakuvioinen paksu villamatto, joka varmasti sopiikin paremmin kämppääni.

Muutenkin haluaisin kotiini hiukan enemmän synkkyysvivahdetta nykyisen rinnalle. En toki ole vaihtamassa koko kämpän sisustusta mustaksi, vaan ajattelin jotain hillitympää. Punaisesta en luovu enkä ala riehumaan maalin kanssa. Jos nyt ihan ensiksi saisin vaihdettua olohuoneeseen verhot, maton ja makkariin se aiemmin mainittu verhohylly. Luultavasti olen taas lähiaikoina penkomassa kiertiksen uumenissa jos löytäisin sieltä itselleni valtaistuimen olohuoneeseen. Haluaisin punaisen nojatuolin jonka sylistä voisi katsoa telkkaria tai vaikka roikkua koneella.


Kämpän lisäksi vaatekaappini tulee kokemaan radikaalin uudistumisen, sillä aion käydä kamppeeni läpi ja vien varmasti leijonanosan vaatteistani pois. Haluan läjittäin uusia vaatteita ja aion niitä hankkiakin (ja yrittää ommella, paino sanalla yrittää) hiljalleen, huutonetistä olenkin jo bongannut yhtä sun toista kivaa. En ole vielä kertaakaan käynyt siellä löytämättä mitään mieleistä. Harmi vaan että osa tuotteista on hinnoiteltu ihan poskettomasti ja minimikorotuskin on hilattu törkeäksi. En ymmärrä. Juuri nyt olen huutanut itselleni kengät ja kravatin (ellei joku nyt mene ohittamaan huutoani) varsin edullisesti. Jospa siitä alkaisi vaatekaappini uusi ja entistä parempi aika!

maanantai 13. syyskuuta 2010

Mutta kun mä haluun!

Olen suunnattoman kateellinen kaikille niille joiden kodin sisustus on yhtenäinen ja noudattaa jotain tyyliä. Oma huushollini kun on iloinen sekamelska eri puun sävyjä ja täynnä koirankarvoja. Äh. Olisihan se aika siistiä jos kodissani olisi vain yhtä ainoaa sävyä huonekaluissa (mustaa luultavasti), kaksikin olisi jo tosi hyvin (punaista siis kaveriksi). Mutta ei niin ei. En raaski maalata mööpeleitäni, vaikka ruokapöydän kansi tulee jossain välissä kokemaan pientä elvytystä. Ei voi mitään, en ole tyylikäs persoona vaan asun kiltisti koirankarvojen keskellä tyylien sekasikiöasunnossani. Tunnustan että rakastan kotiani ja sydämeni itkee verta jo pelkästä poismuuttamisen ajatuksesta, sillä se on välttämättä edessä. Voi surku.

Ollapa sitä kyhnyä niin ostaisin vaatteita, kenkiä ja sisustusjuttuja sokerihumalasta sammumiseen asti. Nyt olen muuten vaan väsynyt ja silmät eivät halua pysyä auki. Taitaa olla päiväunien paikka.

En uskalla mennä minkään valtakunnan nettikaupan sivuille koska siellä olisi kuitenkin jotain aivan ihanaa ja välttämätöntä (TM). Ei sillä, ettenkö tarvitsisi uusia vaatteita, kun entiset ovat joko liian pieniä, rikki tai muuten sellaisia mitä en pidä. Säästökuuri, here I come.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Sunnuntai ja sataa

Ihana päivä, katson äidin kanssa Metsoloita ja haaveilen koneen ääressä tulevasta elämästäni. Tunnustan selanneeni huutonettiä antaumuksella ja löysin sieltä muutaman kivan jutun, katsoo sitten huudanko niitä. Tykkään kovasti kirppareista ja muista vastaavista paikoista, ainakin näin opiskelijan kannalta on mukavampaa ostaa tarpeelliset tavaransa käytettynä, onhan se huomattavasti halvempaa ja toisaalta myös ekologisempaa, kuin ostaa aina uutta. Toki käytettynä ostaminen vaatii hiukan enemmän vaivaa kun toisinaan haluttu tavara voi olla kiven alla. Omalle kohdalle on onneksi sattunut monta kertaa niin että olen vain sattumalta kävellyt kiertikseen (eli naapurin kierrätyskeskukseen) ja vastaan tullut milloin mitäkin, sohvasta astioihin. Viime käynnillä bongasin sieltä nojatuolin ja sohvan, taisivat tosin ehtiä mennä uusiin koteihin, harmin paikka.

Usein monet luulevat että kirppareilta ja muista ostetut tavarat ovat surkeassa kunnossa olevia homeisia jätteitä ja käytetyllä tavaralla sisustettu koti on tyylitön ja kaikin puolin surkea ilmestys. Tämä ei pidä paikkaansa! Nykyään kierrätyskeskukset eivät huoli mitä tahansa, eikä huonokuntoinen tavara myy kirpparilla. Käytettyä tavaraa voi tuunata halutessaan ja niistä saa luotua ihan yhtä kivan sisustuksen kuin uudestakin tavarasta. Silmä oppii katsomaan asioita ajan mittaan kun koluaa kirppareita ja kiertiksiä.

Omaa elämää olen miettinyt aika paljon viime aikoina, kun valmistun jo ensi keväänä. Muutaman kaupungin olen valinnut ja johonkin niistä tie vie jos töitä vaan löytyy. Äiti pitäisi minut mielellään täällä seudulla mutta tosi asia on että joskus pitää muuttaa kauas työn perässä. Eräs etelän kaupunki minua houkuttaisi kovasti, mutta en lähde monen sadan kilometrin päähän vain nostamaan työttömyyskorvauksia. Toivottavasti löydän kivan työn itselleni kunhan saan paperit käteen, hoidetaan koulu ensin pois. Keväämmällä alan katsella eri vaihtoehtoja ja teen ratkaisun siltä pohjalta.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Hän meikkaa, hän kampaa, aivan liikaa


Taas löysin itseni meikkihyllyltä. Taas olin päälläni huulipunien, hajuvesien ja kynsilakkojen seassa kikatellen sokerihumalan huuruissa. Työpisteeseen tässä pitäisi keskittyä eikä kampauspöydän täyttämiseen! Äiti ihanainen osti minulle hiusvärin ja hauskan roll on hajuveden, joka tuoksui aivan Escadan Rockin' Riolta! Kyseessä on Jeanne Arthesin Love Generation Pink. Ainakin omasta mielestäni se menee Escadasta kuin väärä raha.



Oma roll onini on yllättäen eri näköinen, mutta tuota samaa ainetta se sisältää ja hyvälle tuoksuu. Se meni heilahtaen joululahjalistalle, samoin sinne päätyivät Christina Aguileran nimikkotuoksu, johon tutustuin töissä. Neitokaisen musiikista en välitä, mutta hajuvesi oli oikein mukava yllätys.
Lisäksi pidän Adidaksen Fruity Rhytmistä, olen heikkona kaikkiin hedelmäisiin ja raikkaisiin tuoksuihin.

Ja ehdottomasti haluaisin lisää Naomi Cambellin Cat Deluxe at nightia sekä Puman Womania. Plus miljoona muuta.

Pikkutytöstä asti olen haaveillut vanhan aikasesta hajuvesipullosta. Minusta ne ovat sellaisenaan aivan ihania ja mielestäni jokaiselle kampauspöydälle kuuluu sellainen.

Eikö olekin ihana?
(kuvat tarjosi Google)

perjantai 10. syyskuuta 2010

Career gal

Vihdoinkin sain sen! Työpöydän! Isot kiitokset veljelleni joka jaksoi itsekseen kantaa virityksen sisälle ja siihen kohtaan minne isosisko käski, onneksi olin jo ajat sitten päättänyt minne perustan kotitoimistoni. Siksipä olen selannut epätoivoisesti netin syövereitä inspiraation perässä valitettavan laihoin tuloksin. Joko netissä on huonosti kuvia työpisteistä (ainakin inspiroivista) tai minä en osaa etsiä. Uskoisin syyn olevan jälkimmäinen.

Työssäoppimiseni sitten loppui ja haikeissa tunnelmissa lähdin kotipuoleen, kouluun palailen hiljalleen maanantaista alkaen ja luultavasti tulen istuksimaan koulun työtilassa vaikka lukujärjestykseni on tyhjä vielä tämän kuun ja sen jälkeenkin on todella niukka. Minun on ihan pakko saada itseni noudattamaan jonkinlaista aikataulua että saan hommani tehtyä



Koska olen koiranomistaja, en uskalla jättää työpöydälle mitään läppärin ja muutaman paperin lisäksi, sillä molemmilla koirillani tuntuu olevan viehätys kynien jyrsimiseen. Luultavasti piilotan kaiken houkuttelevan pöydän pieneen kaappiin ja tuskailen sitten myöhemmin kun se on niin täynnä tavaraa.

Oma työtuolini on muuten punainen. Tosin jos löydän jostakin ergonomisemman vaihtoehdon, vaihdan luonnollisesti tuolia. Joudun kuitenkin kökkimään koneen ääressä melko runsaasti ja haluan välttyä kaikilta mahdollisilta kolotuksilta ja jumituksilta. Toki nyt koulun alkaessa aion kulkea enempi lenkillä, kun kerran jaksan. On ihanaa käydä haistelemassa merituulia koirien kanssa ja samalla reissulla voi aivan hyvin kipaista koirapuistossa, koirat saavat juosta ja minä hengähtää tarvittaessa.

Minulla epäillään rasitusastmaa, joten olen kahden viikon seurannassa, joudun aamuin ja illoin puhkumaan PEF-mittariin. Lisäksi kuljetan mukanani inhalaattoria kaiken varalta. Huokaus.


Tuo etualalla oleva palikka on samanlainen kuin se mihin itse höngin joka päivä. Inhalaattorini ei suinkaan ole perinteinen piippu, vaan lieriön muotoinen kapine jota on helppo käyttää yhdellä kädellä, läheisilleni olen opettanut kaiken varalta sen käyttöä jos en jostain syystä voisi itse laittaa sitä käyttövalmiiksi.

Eli tuo keskimmäinen on samanlainen kuin minun kiekkoni.

20.9. selviää onko minulla astma vai ei. Pitäkäähän peukkuja!

(kuvat Googlen kuvahaku)

tiistai 7. syyskuuta 2010

Lisää täytettä meikkipussiin ja naama nätiksi!

(kuva Googlen kuvahaku)

Kuten jo aiemmin mainitsin, meikkiarsenaalini on melkoinen ja silti kovin usein sorrun ostamaan uutta kynsilakkaa/huulikiiltoa/what ever, sekä viime aikoina olen löytänyt itseni erilaisten nettikauppojen syövereistä. Yksi suosikeistani aiemmin mainitun pretty.fi:n lisäksi model's own:n sivut, varsinkin ne ihanat kynsilakat saavat pienen pääni pyörälle.


(kuva model's own)

Laitan kynnet noin kerran viikossa ja tykkään vaihdella värejä. Seuraavaksi taidan laittaa tummansiniset kynnet näiden smaragdinvihreiden tilalle. Vielä haluaisin lisää lakkoja, varsinkin kaikki tumman vihreät ja siniset sävyt ovat suosikkejani.

Haluaisin oppia käyttämään enemmän värejä silmämeikissä, erityisesti oikein voimakasta pinkkiä (vaikka vaaleanpunaisia vaatteita en suostu käyttämään, yäk yäk). Oppia ikä kaikki, ei kai tässä muu auta kuin ottaa pensseli kauniiseen käteen.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Tyttöjen juttuja


Mustaa pitsiä blogista bongasin taas yhden ihanan nettikaupan, pretty.fi. Kampauspöytääni odotellessa olen ehtinyt haaveilla sen täyttämisestä kaikella ihanalla jo luvattoman monta kertaa. Meikkejä, meikkejä! Ihan niin kuin nykyisellään minulla ei olisi tarpeeksi pakkelia, ehei.


Olen aivan surkea meikkaamaan tai laittamaan hiuksiani, silti minusta on ihanaa omistaa paljon kaikenlaisia tuotteita surkeiden yritysteni tarpeisiin. Onhan se mukavaa meikata ja laittaa kun osaa. Tällainen tumpelokin kokee joskus iloisia onnistumisen hetkiä ja silloin onkin ihan voittajafiilikset. Hyvin tehty meikki kaunistaa ja omalla kohdallani nostaa itsetuntoa väliaikaisesti. Tunnustan olevani kovin mukavuudenhaluinen ja usein jätän pakkelit pussiin, ellei ole ihan pakko näyttää naamaansa ihmisten ilmoilla. (lähikauppaa ei lasketa, huom huom)

Harmikseni olen muutaman kerran eksynyt lähellä olevaan kierrätyskeskukseen ja onhan siellä taas kaikkea kivaa! Ainakin yhden senkin ja hyllyn olisin voinut kotiuttaa saman tien, mutta neliöni ovat rajalliset. Työpiste ja aiemmin mainittu kampauspöytä kun eivät ole vielä löytäneet tietään kotiini. Pakko myöntää että sängyssä paperihommien tekeminen ei ole a) mukavaa, b) käytännöllistä. Varsinkin silloin kun talossa asuu 30kg sylivauvahauva jonka elämäntehtävä on maata kainalossa rapsutettavana tai pahoinpidellä omistajansa rapsutusten toivossa. Hauiksessani on todella ilkeän näköinen mustelma, joka nimenomaan on musta. Sattuuhan näitä.

(kuvat taas kerran Googlen kuvahausta)

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Kaikki ei aina mene kuten Strömsössä

Joo, ei todellakaan. Varoitus herkille että tässä postauksessa tullaan puhumaan joitakin inhottavista asioista kuten verestä.

Olen nimittäin sairaana. Viime viikon perjantaina aloin oirehtia kotopuolessa, kurkku oli kipeä ja veto tyystin pois. Kuitenkin olo siitä koheni kuuman kaakaon ja levon avulla. Muutama päivä myöhemmin se iski; The flunssa. Torstaina olin melko räkäinen ja perjantai olikin sitten ihan helvetistä. Voitte varmasti kuvitella etten ollut kovin pirtsakka myyjä. Lauantaina olo alkoi parantua, yskä alkoi silloin ja voi jessus sitä köhän määrää. Kurkku ärsyyntyi niin pahasti että yskin hyvin minimaalisia määriä verta. Lauantai-sunnuntai yö oli muutenkin suoraan perseestä. Nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään yskimisien takia ja muutenkin oli huono olo, joka huipentui norjan kielikurssiin ja ämpärin halailuun. Nyt olen paremmassa voinnissa ja tuntuu että jaksan mennä huomenna töihin. Äiti ja isä olisivat tulleet käymään, mutta taudista johtuen se sitten peruuntui.

Huipennuksena olen tänään viettänyt vähän liian kauan aikaa kylppärissä nenäverenvuodon kanssa kaiken sen niistämisen takia. Lisäksi koitin tehdä currykermakastiketta, josta tuli pahaa. En suostu syömään sitä, vaikka varmasti mausteinen litku auttaisi minua toipumaan. Mutta se on niin pahaa ettei se kelpaa edes koirille! Ja minun koirani syövät melkein mitä vaan, jopa raakaa sipulia sopivan mielenhäiriön sattuessa. Nautiskelen siis riisini ja kanafileet gordon bleu sellaisenaan, vihannesten kanssa totta kai.

Aurinkoista sunnuntaita kaikesta huolimatta!